Äidin näkökulma. Alli Jukola (Paula Siimes) muistelee pilvenreunalla seitsemän veljeksen kolttosia. Kuva: Tuomo Manninen
Arvio: Jukolan veljesten äiti tilittää elämäänsä teatterin näyttämöllä
Paula Siimes näytteli ensi-illassa Allin roolin koskettavasti, mutta ehkä ilmassa oli jonkinasteista jännitystä.
Kun aloin viime syksynä lukea Riina Katajavuoren romaania Wenla Männistö, hämmästelin aluksi, mistä kirjassa on kyse. Pääsin kuitenkin nopeasti sisään kirjan maailmaan, jossa Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on siirretty tähän päivään ja kertojina ovat naiset, kuten Alli Jukola, Wenla Männistö ja hänen kätilöäitinsä Marja. Loppuun päästyäni totesin riemastuttavan kirjan kuuluneen vuoden parhaisiin lukukokemuksiin.
Nähtävästi Mika Myllyaho oli kokenut samoin, koska hän ohjasi näin pikaisesti Kansallisteatterin näyttämölle romaaniin perustuvan monologinäytelmän. Alli Jukolan tarinan käsikirjoituksen Myllyaho teki yhteistyössä Riina Katajavuoren ja Taina Westin kanssa.
Monologiin on valittu nimensä mukaisesti Jukolan veljesten edesmenneen Alli-äidin näkökulma. Alli kertoo pilvenreunalla elämästään seitsemän pojan yksinhuoltajana Kumpulassa. Veljeksillä on kolme eri isää.
Allin roolissa nähtävällä Paula Siimeksellä on heti alussa vaativa tehtävä. Hänen on tehtävä yleisölle selväksi, kuka on kukin, että katsojat ymmärtävät, kenestä hän kulloinkin puhuu. Apuna on taustalla oleva sukupuu, jossa näkyvät Allin miesten nimet Juho Jukola, Tumelo ja Ben sekä poikien nimet Jusa, Tommi, Aapo, Simppa, Eppu, Timi ja Late. Sukupuun laidalla näkyvät vielä nimet Wenla Männistö, Marja Männistö ja Mubi.
Letkeän esittelyn jälkeen pääsee alkuun Allin varsinainen tarinointi. Tunnin kestävän esityksen aikana kuullaan äänimies-Juhosta ja muusikko-Benistä, yhden illan jutusta mustaihoisen Tumelon kanssa sekä tietysti vaativasta arjesta seitsemän villin pojankoltiaisen äitinä. Mukana kuvioissa on myös naapurin Wenla, 17-vuotias seksipakkaus, johon kaikki veljekset ovat kuumana.
Siimeksen lisäksi näyttämöllä on muusikko Samuli Laiho. Hän toimii musisoinnin ohella esityksen äänettömänä yleismiehenä. Monologin katkaisevat Siimeksen lauluesitykset, joita Laiho säestää.
Paula Siimes näytteli ensi-illassa Allin roolin koskettavasti, mutta ehkä ilmassa oli jonkinasteista jännitystä. Siimes venytteli villatakkiaan ylen määrin ja eteni välillä turhan hengästyneesti. Esityksen taukokohtia olivat laulunumerot, mutta hersyvään ja puhuttelevaan monologiin olisi kaivannut muitakin pysähdyspaikkoja.
Monologin hienointa antia oli se, miten lämpimästi kaikkensa poikiensa eteen tehnyt Alli kertoi aikuisiksi kasvaneista jukuripäistään. Tunnelma huipentui, kun Siimes lauloi Samuli Laihon säveltämän ja Riina Katajavuoren sanoittaman laulun Kaakaoo.
Mika Myllyahon suunnittelema lavastus oli pelkistetty, mikä sopi hyvin pienimuotoiseen esitykseen. Samoin Pasi Yliriskun tekemät videot toimivat. Yksi hahmo videoista kuitenkin puuttui, nimittäin hehkeä Wenla, joka valitsi miehekseen lopulta Jusan.
Jaa tämä artikkeli: