Sumu-näytelmän yrityksen toimitusjohtaja (Timo Tuominen) tiiminsä ympäröimänä. Kuvassa vasemmalta näyttelijät Kari Ketonen, Jani Karvinen ja Elena Spirina. Kuva: Timo Teräväinen
Arvio: Kaupankäynti Venäjän kanssa aiheuttaa jännitteitä
Juha Jokelan Sumu-näytelmä kertoo suhteesta isoon ja arvaamattomaan naapurimaahan.
Ukrainan ja Krimin tilanne on nostanut jälleen isoon naapurimaahamme Venäjään liittyviä uhkakuvia. Onkin arvostettavaa, että joku teatterintekijä tarttuu poliittisesti polttavaan aiheeseen.
Juha Jokela tuo Sumu-näytelmässään Kansallisteatterin näyttämölle Somnimag-yrityksen, joka yrittää myydä ihmisen aivotoimintaa kartoittavaa laitetta työ- ja elinkeinoministeriön tuella Venäjälle. Krimin kriisin myötä yritys joutuu poliittisten ja eettisten kysymysten pelikentälle.
Tilanne aiheuttaa Somnimagin henkilökunnassa jännitteitä, jotka ahdistavat yritystä johtavaa Ollia (Timo Tuominen). MGD-laitteen kehittänyt Taisto (Jani Karvinen) haluaisi tehdä Venäjä-yhteistyötä vain tietyin ehdoin, kun taas markkinoinnista vastaavalle Jonelle (Kari Ketonen) on tärkeintä hieroa kauppaa keinoja kaihtamatta. Skismaa saa aikaan myös avustajaksi palkattu suomenvenäläinen, minän olemassaoloa tutkinut Larissa (Elena Spirina). Ministeri Hannele (Katariina Kaitue) puolestaan painostaa kaupantekoon ja suivaantuu Taiston tiukoista moraalisista kannanotoista.
Sumun kohtaukset tapahtuvat lavaa kiertävien toimistopöytien ääressä ja perustuvat Jokelalle tuttuun tyyliin henkilöiden vuoropuheluun. Teksti on terävää ja oivaltavaa ja näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta esitys jää silti hieman puisevaksi. Sumussa kerrataan turhankin uskollisesti Venäjän viime vuosien tapahtumia murhineen ja oikeustaisteluineen, ja se latistaa näytelmän intensiteettiä.
Juha Jokela: Sumu. Kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 14.9.
Jaa tämä artikkeli: