Arvio: Kautta killisilmäisen kollikissan
Kissa on lastenkirjojen supersankari, kuningas ja ryöväri.
”Muutaman silmänräpäyksen kuluttua tuntui tuulenpuuska. Ja tuulen mukana tuli jokin musta. Se pyyhkäisi jään yli ja nappasi Kirvelin vedestä. Se oli Mysteeri.”
Mysteeri on kissamaailman supersankari, kuin lentävä mustanaamio, joka ilmestyy paikalle kun kissanpentu Messi sitä eniten tarvitsee.
Nyt Messi kaipaa apua, koska hänen isänsä rakentama kalastusrobotti on kadonnut. Etsintäretkeä hankaloittaa Messin reppuun piiloutunut pikkusisar Kirveli.
Kuusivuotiaasta sadunkuulijasta mukaan tunkevat pikkusisaret ovat yököttäviä. ”Minä tykkään eniten Kirvelistä, koska se vaan lähti mukaan retkelle, vaikka ei olisi saanut”, hänen neljävuotias pikkusiskonsa toteaa ihastuneesti.
Ninka Reitun esikoisteos Messi ja mysteeri – kaikki järjestyy on julkaistu myös Saksassa. Toisessa kirjassa Käpälät kohti seikkailua on vahvoja kuvia pohjoisen eksotiikan täyttämästä metsästä, jossa revontulet loimuavat ensilumen yllä, hirvi jolkottaa ja karhu nukkuu talviuntaan. Löytääköhän tämäkin nopeakäänteinen seikkailu ulkomaisia lukijoita?
Reitun suurisilmäiset eläimet muistuttavat japanilaisia anime-hahmoja. Neljävuotias luuli jättimäistä isäkissaa ensin Totoroksi Hayao Miyazakin anime-elokuvasta Naapurini Totoro.
Ninka Reittu: Messi ja Mysteeri – Käpälät kohti seikkailua. Otava 2014.
”’Kautta killisilmäisen kollikissan... Poika on kuningas!’ sir Hector polvistui kasvattipoikansa eteen.”
Mauri Kunnas on kunnostautunut vanhojen tarujen ja historian välittämisessä lapsille Koirien Kalevalassa ja Koiramäki-kirjoissaan. Tuoreeseen yhteisniteeseen Suuret tarinat on koottu hänen aiemmin julkaistut kirjansa Kuningas Artturin ritarit, Viikingit tulevat ja Robin Hood.
Jouluyönä syntyvä kuningas Artturi sekä Robin Hood ovat kissoja. Kissaihmiseksi tunnustautuva Kunnas omistaakin nämä kirjat lemmikkimirrilleen Killelle: ”Siinä missä koira on puhdas sankari, kissassa on hiukan enemmän katu-uskottavuutta.” Vaikka kuningas Artturi kyllä muistuttaa pentukuvissaan marsua, jos neljävuotiaalta kysytään.
Klassikkotarinat kiinnostavat neljä- ja kuusivuotiasta. He selailevat mielellään vauhdikkaasti kuvitettua teosta ja etsivät sieltä Kunnaksen kirjojen kestohahmoa, unissaan kävelevää Herra Hakkaraista.
Tarinoiden seuraamista häiritsee hieman nimipaljous, jossa aikuinenkin on mennä sekaisin. Ääneen lukiessani saatan korvata esimerkiksi Utherin isäkuninkaalla, Igrainen kuningataräidillä ja Logresin Tintagelin linnan kuninkaanlinnalla.
Mauri Kunnas: Suuret tarinat. Otava 2014.
”Ilkeästi sähisevä joukko hiipi lähemmäs. Ne olivat nälkäisiä ja katkeria. Ne olivat vaarallisia. Ne olivat arvaamattomia. Ne repisivät saaliinsa kappaleiksi.”
Maukan ja Väykän naamakirja kertoo, kuinka omahyväisyyteen taipuvainen kissa ja vätysmäisyyteen saakka kiltti koira päätyivät yksiin taivaansiniseen taloon mäen laelle. Kirjassa kerrotaan myös mäen juurella olevan kylän asukkaiden taustoista. Se toimii silti itsenäisenäkin lukukokemuksena.
Naamakirja on tummasävyisempi kuin aiemmat kuusi Maukkaa ja Väykkää. Sarjan seitsemännessä osassa käsitellään esimerkiksi suurta ahneutta, petosta ja kuolemaa.
Kuvaus toisten työllä rikastuvasta, kurjuutta levittävästä Ketusta on kuin lapsille suunnattu vasemmistolainen manifesti riistokapitalismista. Kritiikin kohteiksi joutuvat myös nälissään oloa vaativa mallimaailma sekä jatkuva omista asioistaan hölöttäminen. Kirjailija Timo Parvela ei taida tykätä Facebookista.
Timo Parvela: Maukan ja Väykän naamakirja. Kuvittanut Virpi Talvitie. Tammi 2014.
Jaa tämä artikkeli: