Arvio: Kirja naisesta ja haukasta kuvaa ihmisen ja eläimen vuorovaikutusta
Historioitsija Helen Macdonaldin kirjassa nainen hankkii kotiinsa kanahaukan.
Brittiläisen historioitsijan Helen Macdonaldin H niin kuin haukka ei oikein mahdu mihinkään lokeroon. Se on henkilökohtainen kertomus raastavasta surusta. Se on myös tarkka kuvaus siitä, kuinka haukkoja kasvatetaan ja niillä metsästetään. Lisäksi se kertoo monin tavoin ongelmaisen ja onnettoman kirjailija T. H. Whiten elämäntarinan. Tästä kaikesta Macdonald kirjoittaa niin vereslihaisesti ja heittäytyen, että harva romaanikirjailija pystyy rakentamaan yhtä intensiivisen lukukokemuksen.
Isänsä kuoltua Helen Macdonald kokee, ettei hänellä ole mitään, mihin hänen minuutensa voisi tarttua. Ei perhettä, kumppania eikä vakituista työpaikkaa. Niinpä lapsesta asti haukkoja rakastanut ja useita sellaisia kasvattanut nainen päättää hankkia itselleen haukoista hurjimman, kanahaukan.
Kesytysvaiheen aikana Macdonald istuu haukan kanssa pimennetyssä huoneessa ja pysyttelee mahdollisimman liikkumatta. Se riittää sillä hetkellä elämän tarkoitukseksi. Macdonald elää haukkansa kanssa niin tiiviissä yhteydessä, että hän kuvailee muuttuvansa itsekin vähitellen haukaksi: hermostuneeksi, kireäksi ja ihmisiä säikkyväksi.
Komeinta kirjassa on juuri ihmisen ja eläimen välisen suhteen kuvaus. Haukasta tulee tunnekuorman kantaja. Suhde ei ole vastavuoroinen eikä haukka mikään lemmikki. Vaikka se on kesytettävissä ja opetettavissa, se pysyy villinä ja vieraana. Ei ole mitään takuuta siitä, että se lentoon noustuaan enää palaa emäntänsä kädelle.
Jaa tämä artikkeli: