Kevyttä mielihyvää -näytelmän Alpo (Tommi Korpela) yrittää löytää kadonneen elämänhalunsa. Taustalla Tuomo (Jani Volanen) (vas.), Robert (Jussi Nikkilä) ja Gitta (Minna Haapkylä). Kuva: Q-teatteri
Arvio: Kriisiin joutunut lääkäri yrittää löytää minuutensa
Antti Hietalan Kevyttä mielihyvää -näytelmässä samat kohtaukset toistuvat erilaisina muunnelmina.
"Mä olen pumpulissa. Mä olen itsekin pumpulia pumpulin sisällä. Mä havainnoin maailman niin kuin se olis … No en keksi parempaakaan – niin kuin se olis unta." Q-teatterissa nähtävä Antti Hietalan Kevyttä mielihyvää tempaa katsojan muutamalla lauseella näytelmän Alpon (Tommi Korpela) pään sisälle.
Näytelmän teksti ja rytmi sekä näyttelijöiden yhteispeli toimivat hienosti."
Pahaan kriisiin minuutensa kanssa joutunut Alpo epäilee, että todellisuus on manipulaatiota. Lääkärismiehestä tuntuu, että ainoa tapa tuntea olevansa minä ja todella olemassa olisi tehdä jokin raaka, väkivaltainen teko. Hän päättää hakea tuskaansa apua hypnoositerapeuttina toimivalta Oonalta (Pia Andersson). Tätä hänen vaimonsa Gitta (Minna Haapkylä) ja veljensä Robert (Jussi Nikkilä) pitävät lääkäriltä outona ratkaisuna.
Alpo kuitenkin alkaa voida paremmin: syynä on se, että hän rakastuu Oonaan. Tämän miesystävä Tuomo (Jani Volanen) ei juurikaan hämmästele tapahtunutta. Hän tietää, että Oonan rakkaus ja sen parantava voima eivät välttämättä kestä pitkään.
Kyseisestä asetelmasta nähdään erilaisia versioita Hietalan salamyhkäisen absurdissa näytelmässä. Näyttämöllä toistuvat tietyt kohtaukset kiehtovasti eri muunnelmina, sillä todellisuushan voi olla sitä, miksi me sen itse luomme.
Näytelmän teksti ja rytmi sekä näyttelijöiden yhteispeli toimivat hienosti. Tommi Korpela ja muut esityksen näyttelijät onnistuvat saamaan irti hahmoistaan ulottuvuuksia, jotka yhtä aikaa itkettävät ja naurattavat. Mieleenpainuva on esimerkiksi Jani Volasen kaksoisrooli totisena, Sherlock Holmes -lippalakki päässä kulkevana Tuomona sekä maailman parantavana mentalistina.
Jaa tämä artikkeli: