Michael Cunninghamin romaani on lumoavan kaunis.
Arvio: Kun taivas iskee silmää
Michael Cunningham: Lumikuningatar. Gummerus 2014.
Barret kulkee syvästi pettyneenä New Yorkin öisessä Keskuspuistossa. Taivaalla näkyy äkkiä outo valo: ”Hän uskoi – tiesi – että aivan yhtä varmasti kuin hän itse katseli valoa, se puolestaan katseli taivaalta häntä. Ei. Ei se katsellut. Vaan koetti ottaa selkoa.”
Nuoren miehen kokemus on uskonnollinen kokemus. Siitä voisi tehdä lattean kirjan, täynnä tuttuja kliseitä ja paatosta. Mutta kun asialla on kirjailija Michael Cunningham, kokemuksesta kasvaa lumoavan kaunis romaani Lumikuningatar. Siinä ihmiset ovat eläviä ja ristiriitaisia. Helppoja ratkaisuja ei tarjoilla, rakkauskin vaatii suurta luottamusta.
Lumikuningar kertoo Barretin, hänen veljensä Tylerin ja tämän sairaan rakastetun Bethin tarinan. Barret etsii merkitystä elämäänsä kirkon takapenkissä, Tyler haluaa huumeiden avulla säveltää unohtumattoman laulun ja Beth löytää merkitystä kuoleman läheisyydestä.
Kertojana on itse asiassa New York – tai se ihmisiä taivaalta tarkkaileva kaikkitietävä valo. Lumikuningatar on hieno lukukokemus.
Jaa tämä artikkeli: