Arvio: Kuolema pysäyttää
Elina Hirvosen ja Petja Lähteen romaanit kertovat nykypäivän ihmisistä, joilla ei ole yhteyttä toisiinsa.
”Inhoan sanaa surutyö. Niin kuin surusta todella voisi selvitä jonkin työn avulla, käsitellä kivun pois ja elää ilman arpia ja jälkiä. Ajatus on samanlaista petosta kuin ryppyvoiteet ja ihoon ruiskutettavat täyteaineet.”
Näin toteaa Elina Hirvosen Kun aika loppuu -romaanin päähenkilö Laura Anttila. Laura joutuu kohtaamaan surun lapsensa Aslakin rajun teon kautta. Poika on ollut aina syrjään vetäytyvä ja aiheuttanut vanhemmilleen huolta. Sitten Aslak tutustuu netissä nuoriin, jotka uskovat terrorismin olevan aina tie ympäristön pelastamiseksi. Se tapahtuu siten, että eri puolilla maailmaa harvennetaan saman päivän aikana ihmisiä niin paljon kuin ehditään. Aslak suorittaa oman teloitustehtävänsä Helsingissä, jonka jälkeen hän menehtyy itsekin.
Aslakin tilannetta katsotaan myös perheestään vieraantuneen Aava-sisaren näkökulmasta. Aava on saanut vähäisten yhteydenottojen perusteella selville, että hänen veljensä hautoo mielessään jotain vakavaa. Laura puolestaan on jo pitkään tuntenut ahdistusta ja syyllisyyttä siitä, että perhe on ajautunut tilanteeseen, jossa perheenjäsenet ovat kadottaneet luontevan yhteyden toisiinsa.
Hirvonen kuvaa viiltävästi perheen hajoamista. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kehitysmaiden hyväksi työskentelevät Laura ja hänen miehensä Eerik ovat pyrkineet antamaan hyvät eväät lapsilleen, mutta silti jotain on mennyt pahasti pieleen. Surullista kyllä, vasta Aslakin tapaus saa perheen havahtumaan, että kenties jokin yhteys voidaan vielä saavuttaa.
Kun aika loppuu -romaanissa välittyy samalla vahva näkymä maailman tilasta. Toisaalta kirja antaa ymmärtää, että kun omistautuu työlleen, työntää lähipiirin helposti sivummalle.
”Menetettyjä päiviä, kadotettuja vuosia, hylätyksi tulemista, satunnaisia nautinnon ja onnen tunkioita, joihin yrittää raahautua kuin ne olisivat viimeinen ranta maailman laidalla.”
Petja Lähteen romaani Jumala on muuttanut kaupunkiin kertoo runollisin ilmauksin ihmisistä enemmän tai vähemmän vaikeissa elämäntilanteissa. Yksi heistä on masennusta poteva Olli, jota vaivaa erityisesti lapsuudessa hänen silmiensä edessä tapahtunut isän hukkuminen.
Romaani sijoittuu pieneen maalaiskylään, jossa kaikki tuntevat toisensa. Silti kirjan henkilöillä on omat salatut kipupisteensä. On Ollin äiti, uudesta rakkaudesta haaveileva Marja, joka on toiminut Pupin emäntänä ja jonka toinen poika Sampsa jatkaa baarin pitämistä. Vaimostaan eronnut Sampsa käyttää ylen määrin alkoholia ikävöidessään tytärtään Kerttua. Tämä puolestaan on samastunut Harry Potter -kirjojen Hermioneen ja haluaisi muuttaa isänsä luokse. On myös pedofiilisia ajatuksiaan kauhistuva Jan-pappi, maalle itseään etsimään paennut Paulus ja tyttöoppilaan ahdistelema Henrik.
Kirjan nimi viittaa Ismo Alangon Muoviruusu ja omenapuussa -kappaleen sanoihin: ”Maaseutu on vaipunut kyyneliin, sillä Jumala on muuttanut kaupunkiin.” Romaani kuvaakin osaltaan maaseudun elinvoimaisuuden katoamista ja pienen kyläyhteisön aiheuttamaa ahdistusta. Moni haluaa pois paikasta, jossa kyllä on kirkko, kirjasto ja pubi, mutta ei esimerkiksi terveyskeskusta.
Ollin voimat loppuvat, mutta muiden elämä tuntuu loksahtavan paikoilleen kuin taikaiskusta. Ollin hautajaiset johdattavatkin henkilöhahmot ikään kuin uuteen alkuun.
Jaa tämä artikkeli: