null Arvio: Läheisen kuolema vie outoon mielentilaan

Hyvä elämä

Arvio: Läheisen kuolema vie outoon mielentilaan

Pia Pesosen Maatuska ja Vuokko Sajaniemen Pedot kuvaavat muun muassa sitä, miten läheisen poismeno saa suistumaan raiteiltaan.

”Maatuskojen määrä oli luonnoton. Miksi Babushka oli lähettänyt äidille tällaisen määrän nukkeja ja miksi niitä säilytettiin vaatehuoneessa.”

Pia Pesosen romaani Maatuska kertoo helsinkiläisestä Irinasta, joka selvittää Tamara-äitinsä salamyhkäistä kuolinpesää. Vaatehuoneesta löydetyt maatuskat liittyvät äidin taustaan: hän loikkasi Neuvostoliitosta vuonna 1968 rakastuttuaan suomalaiseen mieheen. Tamara ei käynyt synnyinmaassaan sen jälkeen, mutta Irina oli kuullut isovanhemmistaan, Babushkasta ja Dedushkasta.

Romaanissa myös äiti, jota Irina alkaa kutsua löytämänsä kirjekuoren perusteella Kummitukseksi, kertoo itse lähdöstään ja sopeutumisestaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Irina on ollut pahassa kriisissä jo ennen äitinsä kuolemaa. Hän asuu Kivihaassa miehensä Pietarin kanssa, eikä heillä ole enää mitään yhteistä. Välit eivät ole hääppöiset myöskään laitoksessa asuvaan, erikoista konttikieltä puhuvaan Saana-tyttäreen.

 

Pesonen nivoo Maatuskassa hienosti yhteen äidin ja tyttären näkökulmat. Romaanin värikäs kieli ja humoristinen viritys antavat teokselle mainiot lisämausteensa. ”

 

Unettomuudesta kärsivä vimmainen Irina tekee röntgenhoitajan työssään virheitä ja hakee apua uniklinikalta, jonka hoitajaan Aleksiin hän ihastuu. Välillä Irina käy ulkomailla Schubert-konserteissa, mutta todellisuudessa hän etsii matkoilla erilaisia seksikokemuksia.

Äidin kuolema pakottaa Irinan ottamaan selvää, kuka hän itse on ja miten äidin venäläisyys on vaikuttanut taustalla. Perunkirjoituksessa äidin menneisyydestä paljastuu yllättäviä seikkoja, ja Irina joutuu tekemään matkan Venäjälle. Sen jälkeen moni asia kummasti selkiytyy: hän pystyy ymmärtämään paremmin sekä itseään että edesmennyttä äitiään ja hänen ratkaisujaan.

Pesonen nivoo Maatuskassa hienosti yhteen äidin ja tyttären näkökulmat. Romaanin värikäs kieli ja humoristinen viritys antavat teokselle mainiot lisämausteensa.

 

Pedoissa on vahva symbolinen ulottuvuus. Suden pelko on itärajalla konkreettista, mutta se kuvaa samalla ahdistusta ja surua, jota päähenkilöt sekä jotkut sivuhenkilöt kokevat tietyssä elämäntilanteessa.”

 

”Maria on astunut suden reviirille. Se on pehmeä ja varjoisa, ja siellä on niin paljon suojaa: niin monta koloa, joihin voisi käpertyä.”

Vuokko Sajaniemen mystisiä sävyjä sisältävä esikoisromaani Pedot sijoittuu pieneen itäsuomalaiseen kylään, jossa suden jäljet saavat aikaan paniikkia. Kirjan päähenkilöt, ortodoksipappi Lasse ja hänen lukioikäinen Maria-tyttärensä, joutuvat keskelle vallitsevaa hysteriaa. Lasse pyrkii torjumaan sitä, mutta Maria näkee näkyjä sudesta ja opettelee jopa metsästämään.

Marialla on meneillään vaikea elämänvaihe, koska hänen ystävänsä Anniina kuoli jäätyään auton alle. Samoin kävi hänen äidilleen vuosia sitten, mikä on varjostanut Marian ja hänen isänsä elämää.

Romaanissa ovat suden ohella isossa roolissa ortodoksiset seremoniat ikoneineen. Seurakunnan kuoroon kuuluva Maria ei kuitenkaan pysty ystävänsä menehtymisen jälkeen menemään lähellekään kirkkoa. Lasse taas rakastuu seurakunnan uuteen kanttoriin, Saaraan. Sekä isä että tytär joutuvatkin pohtimaan perusteellisesti uskonsa syvyyttä.

Pedoissa on vahva symbolinen ulottuvuus. Suden pelko on itärajalla konkreettista, mutta se kuvaa samalla ahdistusta ja surua, jota päähenkilöt sekä jotkut sivuhenkilöt kokevat tietyssä elämäntilanteessa. Uhkaavia näkyjä maalailevan romaanin vertauskuvauksellisuus on kuitenkin paikoittain niin päälle liimattua, että se latistaa lukukokemusta.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.