Marguerite (Catherine Frot) keskittyy tärkeään konserttiin.
Arvio: Laulava paronitar ja tuhoava kuningas
Joulupäivänä saa ensi-iltansa kaksi laatuelokuvaa, Marguerite ja Macbeth.
Ranskalaisen Xavier Giannolin ohjaama Marguerite kertoo äveriäästä paronittaresta, joka esittää kotikonserteissaan ooppera-aarioita, vaikka hänen laulunäänensä on kerta kaikkiaan kamala. Kaikki tuntevat myötähäpeää Margueriten puolesta, mutta kukaan ei uskalla kertoa hänelle totuutta.
Gionnolin elokuva perustuu tositarinaan. Yhdysvalloissa eli 1940-luvulla rikas ja vaikutusvaltainen nainen Florence Foster Jenkins, joka esiintyi ja levytti epävireisestä laulunäänestään huolimatta.
Elokuvassa päähenkilön valheellista elämää vaalii erityisesti hänen palvelijansa Madelbos. Emäntäänsä palvova mies on esimerkiksi kuvannut hänestä valokuvasarjan eri oopperarooleissa. Madelbos myös tietää, että yksinäiseksi itsensä tunteva Marguerite tekee tämän kaiken saadakseen huomiota mieheltään Georgelta. Tämä puolestaan on alkanut suorastaan inhota omituista vaimoaan.
Tapahtumat huipentuvat, kun Marguerite ryhtyy ottamaan laulutunteja hiipuvalta oopperatähdeltä Atos Pezziniltä. Madelbosin opettajaksi kiristämä epätoivoinen Pezzini valmentaa erikoisin opein paronitarta suurta julkista esiintymistä varten. Paikalle konserttiin saapuu myös aviomies, joka on lopulta alkanut ymmärtää vaimonsa käytöstä.
Elokuva tasapainoilee koomisen ja traagisen rajamaastossa. Margueriten ääni sekä naurattaa että järkyttää, mutta hänen hurja rakkaudennälkänsä ja heittäytymisensä saavat lopulta katsojan puolelleen.
Catherine Frot on mainio Margueriten roolissa teatraalisine elkeineen ja korvia vihlovine laulusuorituksineen. Aviomiestä esittävä André Marcon, lauluopettajana nähtävä Michel Fau sekä useat sivuhenkilöt tekevät myös maukkaat roolityöt.
Puistattavan verenhuuruinen tragedia
Shakepearen tunnettu klassikkonäytelmä Macbeth on nyt nähtävissä valkokankaalla. Ohjaaja Justin Kurzel vie katsojat keskelle Skotlannin sisällissodan veristä taistelutannerta.
Kuninkaan joukkoja johtava Macbeth selviää sodasta voittajana. Tuolloin hän kohtaa soturitoverinsa Banquon kanssa kolme henkeä, jotka ennustavat, että Macbethista tulee seuraava kuningas ja Banquon pojista puolestaan hänen jälkeensä kuninkaita.
Kuningas kiittää Macbethiä voitosta antamalla hänen haltuunsa Cawdorin kreivikunnan. Se ei kuitenkaan riitä Macbethille ja hänen vaimolleen, vaan he päättävät toteuttaa henkien ennustuksen surmaamalla kuninkaan. Yksi veriteko ei kuitenkaan riitä, vaan vallanhimoinen pariskunta raivaa tieltään myös Banquon ja pari muuta samaisesta valtaistuimesta kiinnostunutta. Banquon poika pääsee kuitenkin livahtamaan murhaajien kynsistä, joten ennustus näyttää pätevän myös tässä suhteessa.
Kyseessä on synkkä ja ahdistava tragedia, joka kuvaa askel askeleelta kohti tuhoaan kulkevaa, intohimojensa valtaan joutunutta pariskuntaa. Hyvin pian Macbethin omatunto alkaa kolkuttaa, ja hän muuttuu päivä päivältä sekavammaksi ja vainoharhaisemmaksi. Paha saa siis palkkansa.
Macbethin ja hänen vaimonsa rooleissa nähdään jo monissa elokuvissa kannuksensa hankkineet Michael Fassbender ja Marion Cotillard. Elokuva on upeasti näytelty ja kuvattu, mutta sen mustanpuhuva ja verenhuuruinen maailma tuntuu melkoisen raskaalta ja ahdistavalta. En haluaisi kovin pian nähdä elokuvaa uudestaan.
Jaa tämä artikkeli: