Pentti Kaskipuron Kaksi pesuainepulloa vuodelta 1980.
Arvio: Ateneumissa on esillä maulla ja rakkaudella koottu taidekokoelma
Kajaanilaisen kieltenopettajan Tuomo Sepon taidekokoelma on häkellyttävän kaunis.
Miltei jokaisen taidemuseomme selkäranka muodostuu yhdestä tai useammasta yksityiskokoelmasta. Vaikka taiteen keräily motiiveineen muuttuu, tuntuu perusrakenne onneksi säilyvän: keräilijät haluavat lahjoittaa kokoelmansa yhteisen hyvän käyttövoimaksi.
Tuorein suurtapahtuma tällä saralla on se, kun kajaanilainen ranskan ja englannin lehtori Tuomo Seppo (s. 1937) lahjoitti liki 2 000 teoksen kokoelmansa Ateneumin taidemuseolle. Nyt siitä on esillä ensimmäinen kattaus.
Seppo on poikkeuksellinen keräilijä: hän ei tule mahtisuvusta eikä ole varakas liikemies. Hän on kerännyt kokoelmansa palkallaan ja joutunut miettimään, menisikö kahvilan sijasta kotiin keittämään sumpit.
Kokoelma on häkellyttävän intiimi ja kaunis. Selitys on osin varmaan se, että Seppo on muodostanut keskeisten taiteilijoidensa – Ina Colliander, Reino Hietanen, Pentti Kaskipuro, Tapani Raittila ja Nina Terno – kanssa pitkät henkilökohtaiset suhteet ja hankkinut kokoelmaansa sitä kautta outoja helmiä, muun muassa graafikkona tunnetun Kaskipuron harvinaisia maalauksia.
Hienostuneen maun ja syvän rakkauden yhdistelmä henkii tässä kokoelmassa aivan ainutlaatuisella tavalla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Näe ainakin nämä – taidekriitikko Otso Kantokorpi valitsi pääkaupunkiseudun kiinnostavimmat kesänäyttelyt
Hyvä elämäVammaistaiteilijoiden työt ravistelevat. Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrean puheenjohtajan Ismo Helénin mukaan vammaistaide on samankaltainen taiteen alalaji kuin punk.
