Kuva: Teos
Arvio: Menneen kohtaaminen tuo pintaan muistot
J.P. Pulkkisen ja Päivi Tapolan romaaneissa liikutaan romaanihenkilön pään sisällä.
"Sattumaa on se, mikä yhdistää meissä olevan pysyvän aineksen, syntyperämme ja sukulaisuutemme ja geneettiset ominaisuutemme, tähän häilähtelevään todellisuuteen, jota elämä on, jota on erityisesti kokijasta irrallaan oleva toisten ihmisten elämä, ja tämä alituinen tapahtuminen, elementtien törmäily."
J.P. Pulkkisen Puhu Eevalle -romaanin henkilö, vakavasti sairas Eero Oksanen, joutuu ensimmäistä kertaa elämässään kunnolla pysähtymään saatuaan lääkäriltä tiedon, ettei hän elä enää kauaa. Eero muistelee huikeaa työuraansa, miten hän oli ystävänsä Kallen kanssa mukana kansainvälisessä levybisneksessä ja hoiti ruotsalaisen laulajatähden asioita. Se kuitenkin vaati veronsa: kun työssä meni lujaa, jäi yhteydenpito läheisiin, erityisesti ainoaan tyttäreen, vähäiseksi. Onko kaikki jo liian myöhäistä?
Seurakunnassa vapaaehtoistyötä tekevä Eeva-äiti on tottunut toimimaan. Eeron tilasta kuultuaan hän kutsuu poikansa ja paloasemalla työskentelevän pojantyttärensä Ainon yhteiselle aterialle, onhan hän aiemminkin toiminut linkkinä heidän välillään. Toisistaan vieraantuneet isä ja tytär jännittävät aterialle osallistumista ja lykkäävät vastausta kutsuun viime metreille.
Pulkkisen romaani kuvaa kiinnostavasti kolmen eri sukupolvea edustavan ihmisen sisäistä maailmaa ja sitä, miten ihmisten muistot samoista tapahtumista vaihtelevat. Kirjassa ei olekaan juuri dialogia vaan se on syväsukellus henkilöhahmojen nykyisyyteen ja menneisyyteen. Samalla romaani antaa ymmärtää, että asioita voi vielä korjata ja tehdä tulevaisuudesta hieman paremman.
J.P. Pulkkinen: Puhu Eevalle. Teos 2016.
Ystävysten erilaiset valinnat
ROMAANI "Anne oli joskus kirjoittanut, että hän kadehti ihmisiä, joille riitti elämässä pelkkä eläminen. Luultavasti ihminen, joka kysyi elämän tarkoitusta, ei saanut sitä koskaan tietää. Vain se, joka ei kysynyt, tunsi vastauksen."
Kaksi lapsuudenystävää, Anne ja Paula, tapaa Päivi Tapolan romaanissa Kesän kohtaaminen. Kuten monesti käy, naiset ovat lähteneet nuoruuden seikkailujen jälkeen täysin eri suuntiin: Paula on perustanut perheen ja Anne luonut uraa ulkomailla.
Erilaisissa maailmoissa elävien ihmisten ei ole aivan helppo ymmärtää toistensa valintoja. Anne pohtii, eikö Paula tunne hukanneensa aikaansa ja mahdollisuuksiaan jäätyään kotiäidiksi. Paula puolestaan epäilee Annen jäävän jotain vaille ilman perhettä.
Pulkkisen romaanin tapaan myös tässä on vain vähän dialogia. Kirjailija keskittyy siihen, mitä ystävysten mielessä liikkuu muutaman päivän kohtaamisen aikana. Tapaaminen herättää kummassakin muistoja lapsuudesta ja myöhemmistä elämänvaiheista. Kaikki niistä eivät ole kovin miellyttäviä: näihin kuuluvat esimerkiksi Annen avioero ja Paulan ensimmäisen lapsen jälkeinen uupumus.
Kirjan teema ihmisten eri valinnoista on kiinnostava ja teksti soljuu sujuvasti, mutta romaanin rakenne, naisten näkökulmien vuorottelu, tuntuu turhan kaavamaiselta. Romaaniin olisi myös kaivannut enemmän ystävysten välistä kommunikaatiota, kunnon yhteenottoa. Nyt kohtaaminen jää piinallisen kyräileväksi.
Päivi Tapola: Kesän kohtaaminen. Ntamo 2016.
Jaa tämä artikkeli: