Karo Hämäläisen romaani Yksin. Kuva: Tuntematon
Arvio: Muistoja kirjallisuuden ja urheilun maailmasta
Hannu Mäkelä kirjoitti muistelmat ajastaan kustannusyhtiö Otavassa ja Karo Hämäläinen faktapohjaisen romaanin juoksija Paavo Nurmesta.
"Yksi kustantamon keskeisistä toiminnoista on paitsi vanhoista kirjailijoista huolehtiminen, myös uusien etsiminen ja löytäminen. Ilman uutta ei lopulta ole kustantamoakaan vaan se kuolee yhdessä vanhojen kirjailijoiden kanssa."
Hannu Mäkelän Muistan-sarja on edennyt neljänteen osaan, jossa hän aloittaa kustannustoimittajan työn Otavassa vuonna 1967. Yhtiö kieppui tuolloin konkurssin partaalla, ja sen johtoon oli kutsuttu taloutta ja kirjallisuutta tunteva Paavo Haavikko. Mäkelän tehtäväksi puolestaan osoitettiin vastata Haavikon jälkeen Otavan kotimaisen kirjallisuuden julkaisuohjelmasta, jossa työssä hän saattoi nojautua Tuomas ja Helena Anhavan vahvaan kirjalliseen arvostelukykyyn.
Mäkelä kuvaa kustannustoimittajan arkea pinoutuvine käsikirjoituksineen, joista osa kulkee salkussa myös kotiin työpäivän päätteeksi. Käsikirjoituksista löytyy ajan mittaan myös helmiä, kuten nuoren Kristiina Pelto-Timperin romaani, ja yhtiön talouskin oikenee. Kiinnostavimmillaan Mäkelän muistelmat ovat, kun hän kirjoittaa tarkkanäköisesti mutta samalla myötätuntoisesti kotimaisen kirjallisuutemme keskeisistä henkilöistä. Elävän kuvauksen saavat esimerkiksi Pentti Saarikoski, Maila Pylkkönen, Laila Hietamies, Antti Hyry ja Lassi Nummi. Nummen kanssa tehtyä monimutkaista yhteistyötä runokokoelman kokoamisen parissa Mäkelä kuvaa lämmöllä.
Erityisen tärkeitä ystäviä ja kollegoita ovat Mäkelälle olleet Samuli Paronen, Antti Tuuri ja Erno Paasilinna, joista jälkimmäisten esimerkin rohkaisemana Mäkelä lopulta uskaltaa jättää taakseen Otavan leipäpuun ja heittäytyä vapaaksi kirjailijaksi liki kahdenkymmenen Otava-vuoden jälkeen. Mäkelän kieli ja kerronta on nautittavaa, ja hän tuo muistoistaan ja arkistoistaan esiin kiinnostavaa luettavaa. Tälle tarinoinnille odottaa mielellään jatkoa.
Hannu Mäkelä: Muistan – Otavan aika. Tammi 2015.
"Tavoittelin, saavutin ja kehitin itselleni loputtoman tyytymättömyyden. Olin ollut tunnollinen ja ahkera. En antanut periksi nautinnoille. Oli täysin oikein, että sain tuloksia. Olin ne ansainnut."
Karo Hämäläinen on kirjoittanut romaanin Yksin, joka kertoo juoksijalegenda Paavo Nurmesta. Kirjassa Nurmi muistelee kovalla työllä saatua menestystään sekä juoksijana että kiinteistöjen rakennuttajana.
Teos pohjautuu suurimmaksi osaksi faktoihin, mutta Hämäläinen on antanut Nurmen tilitykselle kaunokirjallisen muodon. Juuri vetävä kirjallinen ilmaisu juuri sai minut lukemaan romaanin. Hämäläinen on myös onnistunut luomaan sankariurheilijasta ihmisen.
Kireä ja vähäpuheinen Nurmi ei ollut helppo ihminen. Siihen saattoi vaikuttaa hänen varhain kuolleen uskovaisen isänsä antama tyly ja tunteeton miehen malli. Isä kummittelee jatkuvasti romaanin Nurmen elämässä.
Kun turkulaisnuorukainen alkoi harrastaa juoksemista, hän asetti alusta lähtien itselleen korkeat vaatimukset. Hänen elämänsä täytti juoksu, eikä siinä ollut juuri sijaa esimerkiksi rakkaudelle. Hän kuitenkin oli hetken aikaa naimisissa ja sai lapsen.
Surullista oli, että vaikka helsinkiläistynyt Nurmi saavutti urheilijana yhdeksän olympiakultaa ja liikemiehenä suuren omaisuuden, ei hän koskaan osannut nauttia elämästä.
Karo Hämäläinen: Yksin. WSOY 2015.
Jaa tämä artikkeli: