Arvio: Naisia kuoleman rajalla
Laura Lindstedt kuvaa seitsemää naista kuoleman rajalla. Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos

Laura Lindstedt kuvaa seitsemää naista kuoleman rajalla. Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos

Arvio: Naisia kuoleman rajalla

Laura Lindstedt avaa uudessa romaanissaan ennakkoluulottomasti kuolemaan liittyviä tabuja ja häpeää.

Näöntarkastuksessa voi tulla mieleen: mitä jos menettäisin näköni ja sokeutuisin? Laura Lindstedtin romaanin tehokas alku loihtii lukijan tällaisen katoamisenpelon tilaan.

Oneiron kuvaa seitsemää eri-ikäistä naista, jotka ovat menettämässä aistejaan ennen lopullista häviämistään. Sitä ennen, välitilassa, naiset kykenevät kokemaan sellaista yhteisöllisyyttä, joka ei ole mahdollista eläville. Ajatukset ja kokemukset kulkevat naisesta toiseen yli kielellisten ja ruumiillisten rajojen.

Läsnä ovat juutalainen nälkätaiteilija Slomith, venäläinen alkoholisoitunut Polina, brasililainen sydämensiirtopotilas Rosa Imaculada, väkivallan nuoret uhrit senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike, hollantilainen syöpäpotilas Wlbgis ja ranskalainen kaksosten äiti Nina.

Päähuomion saa Shlomith, juutalaisuuden lukemattomiin ruoka- ja puhtaussääntöihin kasvanut taiteilija, jossa nuo säännöt ruokkivat anoreksiaa. Vaikuttavasti kuvataan myös, millaista on, kun sydän haurastuu, tai kun turruttaa itsensä alkoholilla tai näännyttää itseänsä juoksemalla.

Oneiron leikittelee eri tekstilajeilla ja liikuttaa niin tunteita kuin älyäkin. Romaanin runsaudensarvessa on kulttuurihistoriaa, juutalaisuuden kuvausta, paheita, psykologiaa, mystiikkaa, lääketieteellisiä taudinkuvauksia ja oireita. Ennakkoluulottomasti se avaa kuolemaan liittyviä tabuja ja häpeää.

Laura Lindstedt: Oneiron. Teos 2015.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: