Laura Lindstedt halusi nähdä, miten tuoreesti pystyy kirjoittamaan seksuaalisuudesta. Ystäväni Natalia -romaanissa käsitellään myös feminismiä ja ihmisten välistä kommunikaatiota.
Flirttailua terapeutin sohvalla – Laura Lindstedt kertoo romaanissaan hyperseksuaalisen naisen erikoisen tarinan
Ystäväni Natalia -romaanissa terapeutti ja asiakas käyvät valtataistelua. Terapeutin sukupuolta ei paljasteta, mikä pitää lukijan ajatukset liikkeessä.
Vihreään turbaaniin sonnustautunut Laura Lindstedt siemailee vihreää teetä seesteisen oloisena, vaikka on ollut melkoisessa mediarumbassa. Syynä siihen on hänen maaliskuussa ilmestynyt romaaninsa Ystäväni Natalia, jossa terapeutti kuvaa omalaatuista potilassuhdettaan. Potilas on seksuaalisesti ylivirittynyt Natalia, jonka ongelmia terapeutti tulkitsee itse kehittämänsä terapiamuodon avulla.
Alun perin Lindstedtin piti kirjoittaa aivan toisesta aiheesta. Natalian tarina ja sen kantava teema, seksuaalisuus, kiilasivat kuitenkin sen ohi.
– Mainosten seksuaalinen kuvasto näyttäytyy usein pinnallisena. Pornografiset teokset taas ovat oma lukunsa, mutta rakkaus ja siihen liittyvä seksuaalisuus ovat kaunokirjallisuuden vahvaa perusaineistoa. Halusin nähdä, pystynkö kirjoittamaan seksuaalisuudesta tuoreesti, Lindstedt sanoo.
Romaanin päähenkilön nimi Natalia viittaa ranskalaiseen kirjailijaan Nathalie Sarrauteen, jonka tuotannosta Lindstedt on jo pitkään tehnyt väitöskirjaa.
– Sarraute ei kirjoita lainkaan seksuaalisuudesta vaan ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Siitä minun kirjassani on myös kyse.
Ystäväni Natalian taustalta löytyy joukko Lindstedtiin vaikutuksen tehneitä kaunokirjallisia teoksia.
– Feministisenä ja maskuliinisena ääripäänä omalle kirjalleni näen kaksi 1970-luvulla seksuaalisella kuvauksellaan kohauttanutta teosta, Eeva Kilven Tamaran ja Philip Rothin Portnoyn taudin.
Laura Lindstedtin romaanissa terapeutin ja Natalian välillä vallitsee vahva jännite. He käyvät jatkuvaa valtataistelua. Natalian yhtenä keinona on flirttailu, joka aiheuttaa terapeutissa hämmennystä.
Small talk on kohtaamisten liukastetta, kun taas syvällinen kommunikaatio on usein vaikeaaa, sillä siinä ollaan paljaana ja haavoittuvana.
– Laura Lindstedt
Terapeutin sukupuolta ei kirjassa paljasteta.
– Siihen on selkeä kaunokirjallinen syy. Uskon, että lukijan ajatukset pysyvät liikkeessä, kun hän joutuu pohtimaan, mikä on terapeutin sukupuoli ja kumpi loppujen lopuksi on kirjan vallankäyttäjä.
Lindstedtin mukaan terapia perustuu lähtökohtaisesti valtasuhteeseen, jossa terapeutti käyttää asiantuntijan valtaa tarkkailemalla asiakastaan ennalta määrätyn ajan. Asiakas maksaa tästä, joten kyseessä ei ole mikä tahansa ihmissuhde.
Lindstedt kävi 1990-luvulla neljä vuotta psykoanalyysissa, joten hän tietää, mistä terapiassa on kysymys. Hän koki, että oli tärkeää tarkastella omaa elämäänsä sitä kautta.
– On hyvä, ettei terapiassa käymistä tarvitse enää nykyään hävetä. Kuulun toisaalta itse niin sanottuun terapiasukupolveen, jolle terapiassa käyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, Lindstedt toteaa.
– Terapiamuotojahan on monenlaisia, mutta kirjassani käytetty kerrostushoito on täysin fiktiivinen metodi. Siinä kuitenkin viitataan oikeasti käytössä olevaan taideterapiaan, jossa voidaan esimerkiksi lukea muiden tekstejä ja löytää niistä jotain omiin kokemuksiin liittyvää.
Taidetta rakastava Natalia innostuu terapiassa välillä hieman liikaakin, mikä osaltaan saa terapeutin varpailleen. Lukija voikin miettiä, miten hyvin romaanin terapeutti osaa tulkita haastavaa potilastaan.
Kahden ihmisen välinen kommunikaatio on Laura Lindstedtin mielestä sekä loputtoman kiehtova että miinoitettu alue.
– Small talk on kohtaamisten liukastetta, kun taas syvällinen kommunikaatio on usein vaikeaa, sillä siinä ollaan paljaana ja haavoittuvana. Kommunikaatio ei myöskään ole vain ihmisten välistä vaan myös ihmisen sisäistä, Lindstedt sanoo.
– Tämä aika on täynnä näennäisen painokasta huutoa ja turhaa hälyä. Olisi hyvä miettiä, mikä milloinkin on oikeasti merkityksellistä. Some-viestintä on yleensä nopeaa, kun taas kaunokirjallisuus on hidasta ja monimuotoista. Siksi se on minulle itselleni tyydyttävin ja kiinnostavin ilmaisumuoto.
Lindstedtin hitaassa tahdissa syntyneet romaanit ovat olleet arvostelumenestyksiä. Vuonna 2015 Finlandia-palkittu Oneiron-teos on myyty 14 kielialueelle. Osana kirjailijan työtä ovat kirjojen esittelymatkat kotimaassa ja ulkomailla, jolloin kirjoittaminen jää pakosta sivuun.
– Kirjoittaminen vaatii tilaa ja rauhaa, ja työmatkoilla taas olen aivan erilaisissa sfääreissä, Lindstedt toteaa.
Kirjoittamistyöhönsä Lindstedt saa voimaa yksinkertaisista perusasioista. Niihin kuuluvat perhe ja ystävät, amerikankääpiökettuterrieri Bouboulino ja luonnossa liikkuminen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Itsensä hyväksymistä voi harjoitella – seksuaaliterapeutti Tarja Vilppola puhuu siitä, kuinka välttää rusinaksi näivettyminen
AjankohtaistaArmollisuus itseä kohtaan heijastuu myös muihin ihmisiin ja parisuhteeseen.
