Elina Knihtilä, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen esittävät Q-teatterin näytelmässä tavallista perhettä.
Arvio: Nostalgisia matkoja suomalaisuuteen
1980-luku on eri tavoin esillä Q-teatterin ja Kom-teatterin uutuusnäytelmissä.
Olohuoneeksi lavastettuun huoneeseen marssii 1980-luvun haaleisiin sävyihin pukeutuneita puhumattomia ihmisiä. Osoittautuu, että kyseessä on perhe. Perheen äiti toteaa onnellisena, että hän on aina halunnut vain tavallisen perheen. Asetelman kruunaa perhekuva.
Q-teatterin Tavallisuuden aave -näytelmä on kiinnostava tutkielma suomalaisten ihailemasta tavallisuudesta. Näytelmän kirjoittanut ja ohjannut Saara Turunen sai innoituksen teokseensa Luis Bunuelin Vapauden aave -elokuvasta, joka koostuu vapauden teemaan eri tavoin liittyneistä palasista. Turunen halusi tehdä samantyyppisen esityksen suomalaisille paremmin sopivasta teemasta.
Näyttämöllä nähdään kohtauksia, joita yhdistää tavallisuus tai tuomittava poikkeaminen siitä. Katsojaa hykerryttävät tunnistettavat tilanteet, kuten kökköjä ohjelmanumeroita sisältävät hääjuhlat, itsenäisyyspäivän ilta neljän seinän sisällä, pikkutytön uhmakkuuden nujertaminen, nuorten mykkä baari-ilta ja maahanmuuttajan kateutta herättävät prameat lastenvaunut.
Kaikki kohtaukset tapahtuvat näyttämöllä pääasiassa vähäisin elein, ilmein ja lausein pateettisen musiikin soidessa taustalla. Niinpä ne kohtaukset, joissa tuppisuiset ja tapetinväriset henkilöt riehaantuvat esimerkiksi tanssimaan villisti, saavat katsojan vääntelehtimään naurusta.
Tavallisuuden aaveen rooleissa nähdään loistoviisikko, johon kuuluvat Laura Birn, Elina Knihtilä, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen.
Kahden pojan ystävyys
Suomalaisuutta ja tavallisuutta kuvaa myös Kom-teatterin niin ikään 1980-luvulle sijoittuva näytelmä Pasi Was Here, jonka on kirjoittanut Veikko Nuutinen. Helsingin Punavuoressa asuva Hemmo (Juho Milonoff) järkyttyy kuultuaan lapsuudenystävänsä Pasin (Johannes Holopainen) ampuneen itsensä. Itäsuomalaisessa pikkukaupungissa ammuttu luoti jatkaa kuvainnollisesti matkaansa Helsinkiin, ja tapaus saa Hemmon muistelemaan lapsuuttaan samaisella paikkakunnalla.
Ohjaaja Lauri Maijala vie katsojat kiehtovalle nostalgiamatkalle 1980-luvun Suomeen, joka näytti melko erilaiselta verrattuna nyky-Suomeen. Näytelmä kuvaa Hemmon ja Pasin yhteistä kasvua lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvine leikkeineen, kolttosineen, ihastumisineen ja ongelmineen. Hemmo kokee olevansa koulutetun yksinhuoltajaäidin lapsena jotenkin outo, kun taas Pasilla on oikeantyyppiset kengät, vaatteet, tietokonepelit ja – ihanan tavallinen perhe.
Jossakin vaiheessa osat kääntyvät. On kauhea seurata, miten opettaja pilkkaa teini-ikäistä Pasia suomen kielen tunnilla, kuten vielä tuohon aikaan oli mahdollista. Pasi meneekin ammattikouluun ja jää kotiseudulle, kun taas Hemmo valitsee eri tien ja lähtee opiskelemaan Helsinkiin. Kiinnostavaa ja samalla niin tuttua, miten samoista lähtökohdista voi kasvaa kaksi niin erilaista aikuista.
Pasi Was Here on hauska, haikea ja lämmin kuvaus kahden pojan ystävyydestä ja teiden eroamisesta. Milonoff ja Holopainen loistavat rooleissaan, mutta myös Vilma Melasniemi ja Robert Enckell ovat mainioita näytelmän erilaisissa sivurooleissa.
Jaa tämä artikkeli: