Krista Kosonen näyttelee omaperäisen kätilön roolin sielukkaasti ja moniulotteisesti. Kuva: copyright Solar Films
Arvio: Rakkautta kauhujen keskellä
Ei tämä ole pelkän mielikuvituksen tuotetta, tätä on oikeasti tapahtunut.
Katja Ketun palkittuun menestysromaaniin perustuva Kätilö-elokuva tarjoaa katsojalle elävästi elämän ääripäät: suuren julmuuden ja kaiken voittavan rakkauden.
Tosipohjaiset tapahtumat sijoittuvat Lappiin vuoteen 1944, jolloin sota loppuu ja saksalaisten sotilaiden on vetäydyttävä.
Kätilönä toimiva Helena (Krista Kosonen) värväytyy hoitajaksi Venäjän puolella olevalle saksalaisten vankileirille. Hän haluaa päästä lähelle ihastustaan saksalais-suomalaista upseeria, Johannesta (Lauri Tilkanen).
Vaikka kätilö on tottunut pohjoisen armottomaan elämään, hän joutuu keskelle tapahtumia, joita on vaikea ymmärtää. Vahva tunneside hänen ja Johanneksen välillä kannattelee kaiken kauhun keskellä.
Elokuvan sota on lähes jatkuvaa alistamista, kuolemaa, pommituksia, vankien teloituksia, ruumiskasoja. Haluaisin sulkea silmäni ja korvani sodan kauhuilta, mutta katson kuitenkin. Ei tämä ole pelkän mielikuvituksen tuotetta, tätä on oikeasti tapahtunut.
Roolihenkilöiden pinnan alta paljastuu kipuja ja henkisiä vammoja, ja ne tekevät heistä kiinnostavia ja inhimillisiä. Ei pahinkaan ole pelkästään paha.
Helenan ja Johanneksen rakkaustarina on kaunis ja herkkä. Se nousee sotaa vahvemmaksi voimaksi. Jännitys siitä, käykö heille hyvin vai huonosti, säilyy loppuun asti.
Krista Kosonen sai roolistaan parhaan naispääosan palkinnon Shanghain filmifestivaaleilla. Aivan syystä saikin, sillä hän on loistava.
Näyttelijöiden monin paikoin epäselvä artikulointi jäi harmittamaan.
Jaa tämä artikkeli: