null Arvio: Rouva päätoimittajan seurassa

Hyvä elämä

Arvio: Rouva päätoimittajan seurassa

Reetta Meriläisen omaelämäkerrallinen teos kuljettaa lukijan Polvijärven kirkonkylän kansakoulusta vip-maailmaan.

"Valkoisten liinojen ja gourmet'n äärellä oli inspiroiviakin hetkiä, mutta usein outo olo. Mitä ihmettä minä täällä teen? Tiedostin, ettei ongelma syvimmiltään ollut muissa vaan minussa, vierauden tunteessani. Syntymämaailma ei ollut kulunut pois, eikä uusi ehtinyt tarttua."

Helsingin Sanomien ensimmäisen naispäätoimittajan Reetta Meriläisen kirjaa Tytön tie voi lukea monesta näkökulmasta. Se on ensinnäkin eloisa kuvaus Meriläisen lapsuudesta 1950-luvun Polvijärvellä tavallisessa, tasapainoisessa perheessä, jossa rahat riittivät juuri ja juuri. Elettiin aikaa, jolloin lapsetkin tekivät töitä ja ruoka tuli todella läheltä.

Toiseksi kirja on kuvaus nuoren tytön kasvusta 1960-luvun virikkeiden keskellä ja oman alan löytymisestä. Ei ollut itsestään selvää, että Polvijärven tytöstä tuli Helsingin Sanomien urheilutoimittaja. Meriläinen kuvaa tärkeitä tilanteita ja elämänsä vaikuttajia, kuten persoonallisia opettajiaan Lyyli Homeesta alkaen.

Urheilupiirien ennakkoluuloja pöllyttäneestä toimittajasta tuli myöhemmin toimittajakoulun johtaja ja päätoimittaja, joka puhkaisi lasikaton ja eteni valtalehden johtoportaaseen. Kirjan kolmannessa osiossa Meriläinen kertoo, millaista oli olla uutis- ja henkilöstöasioista sekä kehityshankkeista vastaava päätoimittaja. Tänne asti ehtineen lukijansa hän palkitsee myös Aatos Erkon pienellä henkilökuvalla.

Kirjan kronologista rakennetta piristää pari hieman irrallistakin ekskursiota. Niissä Meriläinen pohdiskelee muun muassa hampaiden kuntoa elintason merkkinä sekä kirkon roolia. Hauskaa on lukea pyhien, juhlien ja lomien vietosta 1950-luvulla. Että tytöt oikeasti pukivat sunnuntaisin päälle pyhämekon, joka ei kuitenkaan ollut sama kuin juhlamekko.

Parasta antia on kuitenkin Meriläisen kuvaus ja analyysi työteliäistä päätoimittajavuosistaan. Hän johti taiton digitalisointiprojektia 1990-luvun alussa, ja seuraava iso savotta oli verkkohanke. "Perinteisen ja verkkotoimituksen välillä vallitsi alkuun jännite. Verkkopuolella puhuttiin museosta, ja paperipuolella kysyttiin, tuleeko tuosta propellipäiden touhusta koskaan mitään kunnollista."

Meriläinen uskaltaa puhua asioista suoraan, mutta ei sorru kaivelemaan hampaankolojaan. Eliittejä ja pönöttämistä Polvijärven rintamamiestalosta pitkälle päässyt tyttö analysoi tuoreella tavalla.

Reetta Meriläinen: Tytön tie. Kirjapaja 2015.

 

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.