Kuva: Kuvapankki
Arvio: Sumuisen kaupungin ihmisiä
Vuosisadan matkustaja -kirja vie lukijan kaupunkiin, jonka sijaintia ei voi määrittää tarkasti, ja kaduille, joiden paikka vaihtelee.
Eletään 1800-luvun alkupuolen murroksen vuosia. Wandernburg on mystinen, liikkuva pikkukaupunki, jonka paikkaa ei kukaan osaa määritellä tarkasti. Se on jossakin entisen Saksin ja Preussin rajamailla.
Tarina sijoittuu eriskummalliseen pikkukaupunkiin, jossa kadutkin tuntuvat vaihtavan paikkaansa. Se katu, jolle käännyttiin tuosta vasemmalle, ei enää olekaan samassa paikassa. Kukaan ei kuitenkaan pidä sitä mitenkään outona asiana. Nuori kulkija Hans jää kaupunkiin sattumalta yhdeksi yöksi, sitten toiseksi ja kolmanneksi. Hän juuttuu paikkakunnalle saamattomuuttaan.
Yhdestä vuorokaudesta käynnistyy kokonainen elämänvaihe, josta ei ole paluuta entiseen.
Porvarisperheen salongissa käydään viikoittain loputtoman pitkiä keskusteluja yhteiskunnasta, kirjallisuudesta ja muista teemoista. Ajan virtausten analysointi kiehtoo Hansia sekä älyllisesti että myös toisesta syystä.
Argentiinalaisen Andrés Neumanin palkittu teos Vuosisadan matkustaja vie lukijan keskelle paremman väen verbaalisia painiotteluja, posetiivarin luola-asumukseen, nuhjuiseen majataloon, sumun peittämille teille ja pimeiden kujien murhapaikoille. Esillä on elämän koko kirjo.
Neuman vaatii lukijaltaan keskittymistä. Jokainen sivu ja rivi on luettava tarkkaan, vaikka välillä tekisi mieli loikata esimerkiksi runouden kääntämisen nyansseja käsittelevän keskustelun viimeisille riveille.
Keskittymiseni palkitaan. Vähämerkityksellisiltä tuntuvien rivien keskeltä löydän juuri niitä avainsanoja, jotka antavat vastauksia mielessäni pyöriviin miksi-kysymyksiin.
Vuosisadan matkustaja on 600-sivuinen oiva teos, joka imaisee mukaansa.
Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja, suom. Tarja Härkönen. Tammi 2015.
Jaa tämä artikkeli: