Stella (Rebecka Josephson) joutuu seuraamaan isosiskonsa sairastumista syömishäiriöön.
Arvio: Syömishäiriöstä siskon silmin
Pieni siskoni on elokuva syömishäiriöstä ja siitä, miten se vaikuttaa koko perheen elämään.
Se asettuu taloksi lähes huomaamatta eikä halua tulla nähdyksi. Se naamioituu erilaisiin valepukuihin, jolla se ohjaa katseet toisaalle. Vain pikkusisko Stellan (Rebecka Josephson) tarkat silmät havaitsevat sen, mutta se saa hänetkin vaikenemaan.
Se on sairaus nimeltä anoreksia, ja se on ottanut taitoluistelussa menestyneen isosiskon Katjan (Amy Deasismont) haltuunsa eikä halua päästää häntä otteestaan.
Pieni siskoni -elokuvan alkuasetelma on totta valitettavan monessa perheessä. Ruotsalaisen Sanna Lenkenin debyyttiohjaus on osin omaelämäkerrallinen, sillä hän sairasti nuorempana anoreksiaa.
Elokuva piirtää tarkasti kuvaa syömishäiriön vaikutuksista sairastuneen elämään ja lähipiiriin. Sairaus suistaa raiteiltaan koko perheen ja kaikki pyörii sen ympärillä. Ilo ja nauru muuttuvat huoleksi ja peloksi.
Ne, jotka tuntevat sairauden joko omasta tai läheisen näkökulmasta, saavat elokuvasta todennäköisesti uusia oivalluksia. Vaikka katsojalla ei olisikaan omaa kokemusta syömishäiriöstä, elokuva koskettaa syvältä. Ei vähiten Stellan herkän tulkinnan ansiosta.
Jäin miettimään, miten jokaisella perheenjäsenellä on oma tapansa reagoida syömishäiriöön. Sairastunut salaa tilanteensa, kunnes myöntää totuuden. Äiti toimii omalla tavallaan, isä taas toisin. Sisar yrittää olla huomaamaton ja selvitä itsekseen, kun vanhemmat keskittyvät sairastuneeseen.
Pieni siskoni on palkittu kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla ja sitä esitetään yli 50 maassa.
Lisää aiheesta:
Jaa tämä artikkeli: