Arvio: Tarinoita äideistä, isistä ja lapsista

Vanhemmat jättävät meihin jälkensä, silloinkin kun ovat poissa.

• 27.11.2015 16:00
• Marja Kuparinen

Suomalaisessa peräkamarissa

Jan Anderssonin ja Katja Ketun sarjakuvaromaani Peräkammarin poika (Otava) on tummalta kuvamaailmaltaan painajaismaisen huikea. Jalmari on jäänyt äidin turvaksi, kun äidin ilo, puoli tuntia veljeään vanhempi Veikka on lähtenyt. Äitiä ei nähdä, hän on kuin vanha, rapistunut talo, jonka vankina Jalmari on. Elämä on jossain muualla, sillä talossa hiipii kuolema. Ja vaikka kuolema ottaa lopulta omansa, äidin ääni kaikuu yhä pojan päässä.

Jan Andersson ja Katja Kettu: Peräkammarin poika Otava 2015.

Ranskassa, Libyassa ja Syyriassa

Ranskalaisen Riad Sattaufin palkittu sarjakuvaromaani hänen omasta lapsuudestaan ei petä. Tulevaisuuden arabi 1 (WSOY) alkaa vuodesta 1980 ja kuvaa pikkupojan kokemuksia Ranskassa, Libyassa ja Syyriassa. Ympärillä tapahtuu outoja ja pelottavia asioita.          

Sattauf näyttää hyvin, miten riippuvainen pieni lapsi on perheestään. Äiti on merkillisen vaisu. Isän ja pojan suhde on kiinnostava, ja on mielenkiintoista nähdä, miten se jatkossa kehittyy.

Riad Sattauf: Tulevaisuuden arabi 1. WSOY 2015.

Kiinalaisessa kyläpahasessa

Pasi Pekkosen Lohikäärmeen värit -romaani avautuu kahdesta suunnasta. Kiinalainen tyttö Pikku-Lohikäärme varttuu kyläpahasessa Maon kulttuurivallankumouksen aikana ja päättää selvitä hengissä julmuuksista ja köyhyydestä.                                                              

Vuosia myöhemmin suomalainen Kim haluaa tietää, miksi kiinalainen äiti hylkäsi hänet. Menneisyys vaikuttaa molempien henkilöiden myöhempiin valintoihin, ja lukijan myötätunto herää väkisinkin.

Pasi Pekkonen: Lohikäärmeen värit. Otava 2015.