Magneto (Michael Fassbender) häälyy toivon ja vihan välissä.
Arvio: Toivo joutuu testiin
X-Men: Days of Future Past. Ohjaaja Bryan Singer.
X-Men: Days of Future Past. Ohjaaja Bryan Singer.
Lähitulevaisuus on dystopia, jossa maailma on raunioina ja säälimättömien robottien armeija metsästää viimeisiä eloonjääneitä. Viimeisenä keinona professori Charler Xavier (Patrick Stewart) palauttaa yhden miehen (Wolverinea esittävä Hugh Jackman) menneisyyteen pysäyttämään luisun pimeyteen.
X-Men: Days of Future Past muistuttaa hetkittäin Terminator-elokuvia, joissa koneet käyvät sotaa ihmiskuntaa vastaan. Kyse on kuitenkin varhaisemmasta tarinalinjasta, joka nähtiin sarjakuvissa vuonna 1980.
Vuonna 1963 syntyneen X-men-sarjakuvan päähenkilöt ovat mutantteja, jotka etsivät rauhaa ja hyväksyntää heitä pelkäävien ja vihaavien ihmisten kanssa. Professori Xavier uskoo ihmisessä olevaan hyvään ja yrittää estää yhteiskunnan luisumisen totalitarismiin. Tarina ammentaa muun muassa holokaustista, rasismin vastaisesta taistelusta ja seksuaalivähemmistöjen tilanteesta.
2010-luvun sarjakuvissa idealismi on paljolti menetetty. Pahaa vastaan taistellaan pahalla, ja humanismi on vaihtunut avoimeen sotaan viharyhmiä vastaan. Samaan karahti lukuisista Jeesus-viittauksista huolimatta myös viime kesän Superman-elokuva: vihollinen on kokonaan paha, joten hänet täytyy surmata.
Bryan Singer kertoo erilaisen tarinan (nyt seuraa juonipaljastus): pahan voittaminen vaatii toivoon tarttumista. Loppuratkaisussa Xavier päästää maailman vaarallisimman terroristin vapaaksi.
Jaa tämä artikkeli: