Lapset voittavat aikuiset. Kaupunginteatterin Peppi Pitkätossussa riittää iloa ja vauhtia, mutta myös haikeutta, kun Peppi (kuvassa Maija Koivisto) kaipaa kadonnutta isäänsä. Lapsiystävät Annika (Raili Raitala) ja Tommi (Petrus Kähkönen) ovat näytelmässä lopulta Pepille tärkeämpiä kuin yksikään aikuinen. Kuva: Mirka Kleemola
Arvio: Tytöt ottavat estradin kevään lastennäytelmissä
Kuusi- ja nelivuotiaat tytöt katsastivat Kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa kolme näytelmää, joiden pääosissa ovat Peppi, Siiri, Kerttu ja Mai. Millaisia tyttöjä lavoilla nähdään?
– Kiltti lapsi puhtoinen tahdon aina olla, Annika (Raili Raitala) laulaa Peppi Pitkätossun alussa. Hiljainen Annika lähinnä hymyilee ja seuraa skeittilaudalla kiitävää veljeään Tommia (Petrus Kähköstä). Jos Annika avaa suunsa, puhe on järkevää ja pikkuvanhaa.
Ujo tyttö on ihastuksissaan naapuriin muuttavasta Pepistä (Anna-Riikka Rajanen / Maija Koivisto), joka kieppuu, roikkuu ja kiipeilee, elää karkeilla ja letuilla eikä tunnusta aikuisten auktoriteettia.
– Annika uskaltaa puolustaa Peppiä, vaikka ei muuten puhu paljon mitään, kuusivuotias seuralainen huomaa.
Lystiä pitävät lapset joutuvat Peppi Pitkätossussa vastakkain tylsien, byrokraattisten, epäoikeudenmukaisten ja ahneiden aikuisten välillä. Peppiä häiritsee etenkin sosiaalitäti, joka tahtoo panna hänet lastenkotiin – tai ottaa piiakseen. Tosielämässä Peppiä pidettäisiin varmaan uhmakkuushäiriöstä kärsivänä ADHD-tapauksena.
Kuusivuotiaan tytön lempikohtauksissa Peppi voittaa aikamiehet, ovat he sitten poliiseja, rosvoja tai sirkuslaisia. Kun sirkustirehtööri on torunut Vahva-Aadolfia pikkutytölle häviämisestä, innostuu kuusivuotiaskin esittelemään voimiaan.
– Minäkin haluaisin päättää kaikki asiani, jotka vanhemmat päättävät.
Peppi on niin itsenäinen, ettei edes merirosvoisä saa houkuteltua häntä mukaansa pois Huvikummusta ja ystäviensä läheltä. Neljävuotias katsoja ihmettelee ratkaisua, mutta kuusivuotias ymmärtää sen täysin.
– Lapset tarvitsevat enemmän lasten seuraa kuin merimatkailua!
Yksi asia jää harmittamaan kuusivuotiasta:
– Olisin halunnut kiipeillä Huvikummussa ja tutkia arkun, johon poliisi katosi. Oliko siellä tunneli vai jotain taikaa?
Markus Tsokkinen on suunnitellut liki vastustamattoman lavastuksen. Vauhdikas ja näyttävä näytelmä piti neli- ja kuusivuotiaan vaivatta penkeissään koko 2 tunnin ja 15 minuutin ajan. Kun näytelmä loppui, alkoi Pepin leikkiminen.
|
Ei kiitos siisteydelle. Kun Kerttu (Tiina Peltonen) pääsee vanhempiensa valvonnasta, hän irrottelee lätäkössä. Kuva: Marko Mäkinen |
Kuusivuotias Siiri menee ystävänsä Pikku-Oton syntymäpäiville uudessa mekossa ja kimaltavassa hiussoljessa. Hän on paketoinut itse virkkaamansa avaimenperän.
Sanna Majurin Siiri on kiltin ja hyväkäytöksisen tytön perikuva toisin kuin hänen omapäinen esikuvansa Tiina Nopolan kirjoissa. Odotettu juhlapäivä menee Siiriltä pilalle toisen synttärivieraan vuoksi.
Kerttu on likainen, kovaääninen ja röyhkeä. Kuraa roiskuttava ja pieruääniä päästelevä Tiina Peltonen näyttelee Kerttua kuin stereotyyppistä pojanhunsvottia. Sellaista, jonka käytöstä ennen seliteltiin sanomalla, että pojat ovat poikia.
Pikku-Otto pitää Kertusta, vaikka tämä kiusaa Siiriä, joten Siiri vetäytyy itkemään siistin vaaleanpunaisen huoneensa yksinäisyyteen. Lopuksi Siirikin pakottautuu työntämään kätensä kuraan, minkä jälkeen kaikki päätyvät kavereiksi keskenään.
Kuusivuotias on mietteliäs Siirin ja sotkuisen Kertun jälkeen.
– Siiri sotki itsensä vain, jotta saisi Pikku-Oton takaisin. Sillä lailla hän sai myös Kertun ystäväkseen.
Näytelmän tytöt yrittävät miellyttää mieshahmoja: Siiri Pikku-Ottoa sotkemalla ja Kerttu isäänsä siistiytymällä näytelmän lopuksi.
– Ehkä Siiri alkoi myös tykätä kuraleikeistä, koska hän möyri lätäkössä, vaikka Otto oli jo mennyt pois, kuusivuotias pohtii.
Nelivuotias kehuu esityksen jälkeen kaikkea, hoilaa likalauluja ja tahtoo hypätä ensimmäiseen lammikkoon.
– Sotkuinen Kerttu oli paras! Minä olen vähän niin kuin Kerttu!
|
Kakkarallia ja isojen murheita. Puluboi (Jani Karvinen) lohduttaa Poni-tyttöä (Eeva Putro), kun vanhemmat riitelevät ja äiti jättää. Kuva: Tuomo Manninen |
Veera Salmen Puluboi-kirjoihin tykästyneet lapset odottivat Puluboin ja Ponin teatterin ennakkoa riehakkaina.
– Lavalla sanotaan varmaan vessasanoja, nelivuotias kikatti.
Puluboi (Jani Karvinen) ei pettänyt odotuksia. Yltäkylläinen kakkahuumori aiheutti tirskuntaa esikoulu- ja alakouluryhmien täyttämässä salissa. Etupenkkiläiset saivat ennakossa päälleen ison pulunpesän ja lopuksi heille tarjottiin pullia.
Kakkarallin välissä Main eli lempinimeltään Ponin (Eeva Putro) vanhemmat riitelevät, Poni karkaa kaupungille uhkaavien aikuisten keskelle, kylmäkiskoinen äiti (Emmi Pesonen) häipyy hermolomalle itkevästä lapsestaan välittämättä ja työtön isä (Ilja Peltonen) on sen jälkeen niin sekaisin, ettei huolehdi nälkäisestä Ponista. Väliaika on surullisimmassa kohdassa. Nelivuotiasta itketti pullajonossa.
– Äidit eivät saa lähteä!
Kansallisteatteri suosittelee näytelmää 4–100-vuotiaille, mutta alaikärajaa voisi nostaa parilla vuodella. Myös neljä- ja kuusivuotias tekisivät niin.
Puluboin ja Ponin teatteri tuntuu isompien näytelmältä siksikin, että ennakossa Eeva Putron uhmakkaat lantionliikkeet muistuttivat välillä enemmän teiniä kuin kirjojen kuusi–seitsemänvuotiasta. Poni valittaa seonnutta isäänsä hoitavalle lääkärille, että hänestä on tulossa aikuinen. Tyttö joutuu hoitamaan isäänsä ja kotiaan.
Puluboin ja Ponin teatteri voisi toimia koululuokalle hyvänä keskustelunavauksena näytelmän teemoista. Kuusivuotias piti erityisesti vitsikkäästä Puluboista ja onnellisesta lopusta.
Näytelmästä jäi soimaan päähän Puluboin lohdutuslaulu Ponille: ”Tuutilullaa, suruun auttaa pulla.”
Milko Lehdon ohjaama Peppi Pitkätossu Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 29.3. asti. Kesto noin 2 tuntia 15 minuuttia, ikäsuositus yli 5-vuotiaille.
Kimmo Virtasen ohjaama Siiri ja sotkuinen Kerttu Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön lämpiössä 20.5. asti. Kesto noin 30 minuuttia, ikäsuositus päiväkoti-ikäisestä ylöspäin.
Jukka Rantasen ohjaama Puluboin ja Ponin teatteri Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 16.5. asti. Kesto 1 tunti 40 minuuttia, ikäsuositus 4–100-vuotiaille.
Jaa tämä artikkeli: