Kuva: Gummerus
Arvio: Veijariromaani Galileo Galileista
Johannes Lahtisen fiktiossa on faktat paikoillaan.
Johannes Lahtisen elämäkerrallinen fiktio tähtitieteilijä Galileo Galileista on hieno lukukokemus. Taustatyöt on tehty hyvin, historialliset faktat ovat kunnossa. Galileon tarinasta on pönötys kaukana, sillä Lahtinen kuvaa kohdettaan ilkikurisen tarkasti ja kielellisesti rikkaasti. Kirja on merkillinen yhdistelmä Mika Waltaria ja Veikko Huovista, eräänlainen historiallinen veijariromaani.
Italialainen tähtitieteen sankari on ahne, kunnianhimoinen ja viinaanmenevä mies, joka hylkää tyttärensä luostariin. Galileo ei tunnista toisen tyttärensä tieteellistä osaamista eikä toisen tyttärensä avun tarvetta. Hän tekee kuitenkin tärkeitä keksintöjä tähtitieteessä, fysiikassa, matematiikassa ja tekniikassa, vaikkakin usein toisten pohjatyön perustalta. Kirjassa kuvataan hersyvällä huumorilla 1500–1600-luvun vaihteen henkilöitä ja ilmapiiriä ja toisaalta siinä on tarkkanäköistä elämänviisautta ihmisyydestä.
Yhteenotto katolisen kirkon kanssa kuvataan hyvin. Kiistassa ei ollut kyse vain siitä, kiertääkö maa aurinkoa, vaan siitä, että Galileo Galilei pilkkasi kirjassaan paavia, joka oli alun perin hänen tukijansa.
Galileo tuomittiin kotiarestiin ja kirja kiellettiin, mutta hänen ajatuksensa levisivät jo maailmalla ja olivat osa luonnontieteen suurta mullistusta.
Jaa tämä artikkeli: