Jutta Urpilainen toivoo, että talouselämässä puhuttaisiin enemmän siitä, mikä on oikein ja mikä on kohtuullista.
Arvoja ja armoa
Jutta Urpilaisen mielestä taloudessa ja politiikassa on oltava tilaa myös arvokeskustelulle.
Kun ajat ovat taloudellisesti vaikeat, on mietittävä, mikä on oikeasti tärkeää. Silloin korostuvat arvot, joiden pohjalta päätöksiä tehdään.
Tätä mieltä on Jutta Urpilainen, joka valtiovarainministerinä ja SDP:n puheenjohtajana vietettyjen vuosien jälkeen totuttelee taas kansanedustajan rooliin. Mielellään hän olisi jatkanut kummassakin tehtävässä, mutta toisaalta uuteen elämänvaiheeseen liittyy paljon hyvää.
– Asioilla on aina kaksi puolta. On ikävä tiettyjä asioita entisestä elämästä, ihmisiä ennen kaikkea. Toisaalta kun ministerin vastuu otetaan harteilta, olo ihan konkreettisesti kevenee. Nyt voi olla taas oman kalenterinsa rouva, Urpilainen kuvailee.
Jutta Urpilaista ovat elämässä ja politiikassa ohjanneet kristilliset arvot. Ne tulevat kodin perintönä, mutta kirkko tuli hänelle tutuksi myös päiväkerhossa, pyhäkoulussa ja rippileirillä.
– Rippileirin jälkeen suhteeni kristinuskoon lähentyi ja pohdin uskonkysymyksiä. Olin myös isosena, seurakuntanuorten toiminnassa ja nuorisotyön johtokunnassa.
– Kuvailisin kristinuskoa kivijalaksi, jonka päälle elämäni on rakentunut. Kristillisyyttä vasten voi myös peilata omaa toimintaansa.
Uskonnon ei tarvitse olla tabu
Moni suomalainen kokee, että uskonasioista on vaikea puhua. Poliitikolle uskonnollisuudesta puhuminen voi olla riski, sillä moni pelkää uskonnon ja politiikan sekoittumista toisiinsa.
Jutta Urpilainen on ollut tässä poikkeus. Hän on puhunut uskosta ja mediassa on pantu merkille muun muassa hänen kaulassaan roikkuva ristikoru.
– Suhteeni uskontoon on sellainen, että en ole halunnut peitellä sitä, mutta en toisaalta myöskään tuoda poikkeuksellisen paljon julki, Urpilainen summaa.
Julkisuudessa olevat ihmiset voivat Urpilaisen mielestä olla esimerkkejä siitä, ettei uskonnon tarvitse olla mikään tabu, vaan se voi olla ihan normaali osa elämää. Ilmapiiri on hänen mielestään muuttumassa avoimemmaksi.
– Kun minut vuonna 2008 valittiin SDP:n puheenjohtajaksi, jotkut ajattelivat, ettei tuossa asemassa oleva voi kantaa ristiä kaulassaan ja liputtaa yhden uskontokunnan puolesta. Nyt negatiiviset puheet asiasta ovat loppuneet ja olen saanut myös paljon positiivisia viestejä asiasta.
Hän toivoo, että kristilliset arvot ovat näkyneet myös siinä, miten hän on poliittisella urallaan toiminut. Esimerkiksi armon käsite on ollut hänelle tärkeä.
– Olen halunnut rohkaista ihmisiä siihen, ettei pidä pelätä virheitä liikaa, vaan pitää muistaa, että elämässä voi joskus aloittaa myös uuden sivun. Esimiehenä olen painottanut sitä, että mieluummin kokeillaan kuin jätetään kokonaan tekemättä.
Talousjärjestelmämme on kestämätön
Jutta Urpilaista on mietityttänyt paljon arvojen, etiikan ja talouden suhde toisiinsa. Esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämisessä tai veronkierrossa ei ole kyse pelkästään rahasta, vaan myös siitä, mikä on oikein.
Urpilaisen aloitteesta valtiovarainministeriö järjesti alkuvuodesta keskustelutilaisuuden siitä, voiko taloutta ja etiikkaa yhdistää. Keskustelijoina oli myös kirkonmiehiä, arkkipiispa Kari Mäkinen, Suomen katolisten piispa Teemu Sippo ja ortodoksisen kirkon metropoliitta Ambrosius. Idean keskustelutilaisuuteen Urpilainen sai Vatikaanissa, jossa hän vieraili puhumassa muun muassa veroparatiiseista.
– Koen, että kirkolla on paitsi yhteiskunnallinen tehtävä myös arvokeskustelijan ja arvojohtajan rooli. Siksi myös kirkko voi osallistua keskusteluun siitä, voiko taloutta ja etiikkaa yhdistää.
Keskustelua arvoista tarvitaan, sillä nykyinen talousjärjestelmä on Urpilaisen mielestä rikki. Taloudessa tavoitellaan mahdollisimman suuria voittoja ja koko järjestelmä perustuu luonnonvarojen kestämättömään hyödyntämiseen. Tarvittaisiin keskustelua siitä, mikä on kohtuullista.
– Jos näin jatketaan, maapallo ei kestä, Urpilainen sanoo.
Arvojensa pohjalta Urpilainen tahtoo puolustaa myös pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jonka taustalla on ajatus toisesta huolehtimisesta.
– Meistä kukaan ei voi valita elämänsä lähtökohtia. Siksi hyvinvointivaltiota tarvitaan. Ei pidä vähätellä yksilön omaa vastuutakaan, mutta yhteiskunnan pitää olla kuin trampoliini, joka kannattelee ja nostaa ylös esimerkiksi silloin, kun työpaikka menee.
Numeroiden takana on ihmisiä
Kauniista ajatuksista huolimatta moni joutuu politiikassa tekemään kompromisseja ja päätöksiä, jotka osuvat myös niihin, joilla menee huonosti. Valtion budjetissa pieneltä tuntuva leikkaus voi olla suuri sille, johon se kohdistuu.
Jutta Urpilainen kertoo yrittävänsä aina asettua sen ihmisen asemaan, jota päätös koskettaa, ja miettivänsä, miten hän itse asian kokisi. Laaja ystäväpiiri, johon kuuluu erilaisia ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, on Urpilaisen mukaan auttanut häntä säilyttämään kosketuksen tavalliseen arkeen.
– Pitää muistaa, että lukujen takana on aina ihmisiä.
– Viime talvena meidän piti päättää, säästetäänkö tulonsiirroista. Aikaisemmin lähtökohtana oli ollut, että niistä ei säästetä, ja oli säästetty jo esimerkiksi puolustusvoimista ja energia- ja yritystuista. Tulonsiirtoihin koskeminen oli minulle vaikeaa ja mietin, kuinka esimerkiksi lapsilisien leikkaus vaikuttaa kummilapseni perheeseen, jossa on 13 lasta.
Toisaalta poliitikkona Urpilainen on päässyt näkemään ja kuulemaan myös paljon sellaista, mikä muuten olisi voinut jäädä huomaamatta.
– Olen esimerkiksi käynyt pari kertaa tutustumassa Heikki Hurstin Laupeudentyö-yhdistyksen toimintaan. Siellä näkee sellaista hätää, jota ei kovin moni arjessaan näe.
Turvaa tarvitaan
Jutta Urpilainen kertoo arvostavansa suuresti etenkin kirkon tekemää diakonia- ja kasvatustyötä. Hän tietää myös, että kirkossa on paljon asiantuntemusta ihmisten arjesta.
Urpilaisen mielestä kirkko voisi olla vieläkin äänekkäämpi arvokeskustelun herättäjä ja ylläpitäjä. Hän uskoo, että sitä kyllä kuunneltaisiin.
– Eikä pelkästään politiikassa, vaan myös talouselämässä. Esimerkiksi World Economic Forumissa, jossa olin, käytiin keskustelua eriarvoisuuden lisääntymisestä. Se on jo niin suurta, että se hidastaa talouskasvuakin.
Kun ajat ovat epävarmat ja tulevaisuus pelottaa, kirkko ja sen sanoma voivat Urpilaisen mukaan tuoda ihmisille heidän kaipaamaansa turvaa.
– Hengelliselle sanomalle on tässä ajassa tilausta. Kuten ystäväni piispa Irja Askola on asian pukenut sanoiksi, Jumala ei käy YT-neuvotteluja.
Jutta Urpilainen vierailee Pirjon ja Pentin tarinatuvassa to 25.9. klo 12 Rekolan kirkolla. Viiden euron hintainen keittolounas klo 12. Ohjelma alkaa klo 13.
Jaa tämä artikkeli: