Avioon vähällä vaivalla
Kirkkohäiden ei tarvitse olla prinsessahäät. Hääyönä naimisiin pääsee hössöttämättä.
Pyhän Laurin kirkossa 18.–19.9. vietettävä hääyö on suunnattu pareille, jotka haluavat naimisiin yhdessä Suomen suosituimmista vihkikirkoista, mutta vähällä vaivalla. Etukäteen täytyy hoitaa vain avioliiton esteiden tutkinta, ilmoittautua ei tarvitse, ja vihkiaikakin varataan vasta paikan päällä.
Hääyön ideoinut Tikkurilan seurakunnan pastori Heikki Leppä kertoo, että tapahtuma on herättänyt paljon kiinnostusta. Yhteydenottoja on tullut muualtakin kuin pääkaupunkiseudulta. Niinpä Leppä jo visioi kiertävää hääyötä, joka järjestettäisiin Etelä-Suomen tunnelmallisissa ja suosituissa vihkikirkoissa: Vantaan Pyhän Laurin kirkon lisäksi esimerkiksi Espoon ja Porvoon tuomiokirkoissa ja Lohjan Pyhän Laurin kirkossa.
— Enää en pelkää, ettei paikalle tule ketään. Nyt jännitän, tuleeko vihittäviä pareja niin paljon, että joudumme turvautumaan erityisjärjestelyihin, Leppä sanoo.
Naimisiin vaikka puun alla
Hääyössä vihkimisiä toimittaa kuusi pappia. Kanttoreitakin on paikalla useampia, ettei kenenkään urakka muodostu kohtuuttomaksi. Aikaa yhdelle parille on varattu noin 15 minuuttia, johon mahtuu hyvin niin vihkipuhe kuin lyhyt virsikin.
Halutessaan vihkipaikaksi voi valita kirkon sijasta Pakarituvan. Sään salliessa voidaan vihkiä myös ulkona vanhojen puiden katveessa.
— Ja pieni pariskunta mahtuu yhden puun sisäänkin. Pyrimme palvelemaan jokaista ja huomioimaan toiveet, Leppä lisää.
Ennen vihkimistä jokaisen parin kanssa käydään toimituskeskustelu, jossa selvitetään muun muassa, mitä sukunimeä puolisot aikovat käyttää. Mielellään pappi kuulee myös jotakin pariskunnan taustoista. Häämarssi valitaan kanttoreiden laatimasta listasta. Ja sitten vain kohti alttaria!
— Sen jälkeen homma on papin käsissä. Hyvä ohje on, että jos ei tiedä, mitä pitää tehdä, ei pidä tehdä yhtään mitään. No, kysymyksiin pitää osata vastata "tahdon". Jos kysymys menee ohi, pappi kysyy uudestaan, Leppä rauhoittelee.
Mies ei hössötä
Hääyön tarkoitus on muistuttaa, että kirkkohäät voivat olla muunkinlaiset kuin suuret prinsessahäät — ja että pienet häät voivat olla hauskat. Heikki Leppä kertoo saaneensa yhteydenottoja pareilta, jotka olisivat voineet mennä naimisiin jo 10, 20 tai 30 vuotta sitten, mutta eivät ole saaneet aikaiseksi. Hääyönä avioliiton solmimisen kynnys on alhaalla.
— Aika harvoin hääjuhlan järjestäminen on se tärkein syy naimisiin menoon, vaan kyllä syynä on halua sitoutua tai yhteiset lapset. Olen tosin kuullut urbaaneja legendoja, joissa morsian varaa vihkikirkon ennen kuin on löytänyt sulhastakaan. Tai että sulhanen ehtii välillä vaihtua. Ihan todellisuudessakin on ihmisiä, joihin saattaa iskeä vauhtisokeus, Leppä sanoo.
Vauhtisokeus on Lepän mukaan lähinnä morsianten vaiva. Vaikka hän on vihkinyt yli sata paria, hän ei muista yhtään sulhasta, joka olisi hössöttänyt häistään yhtä paljon kuin jotkut morsiamet.
— Se on varmaan kulttuurinenkin asia. En ole nähnyt enkä oikein osaa kuvitella miehille suunnattuja hääjuttuja.
Leppä lisää, että joitakin toiveita häiden suhteen miehilläkin on — ja niistä heillä on voimakas näkemys. Pienet yksityiskohdat eivät ole miesten juttu. Mutta esimerkiksi hääauton valinta on. Usein miehillä on myös vahva mielipide siitä, mikä sukunimi perheelle otetaan. Monille miehille on tärkeää, että perheellä on yhteinen sukunimi — ja että yhteinen sukunimi on miehen nimi.
— Avioliiton solmiminen on myös miehelle iso askel. Se ei aina tule ilmi, koska suomalainen mies ei juuri tunteistaan puhu.
Heikki Leppä itse on ollut naimisissa yli 30 vuotta. Liikenisikö häneltä joku hyvä neuvo hääyönä vihittäville pareille?
— Pilvistä päivää seuraa aurinkoinen päivä. Jos ei huomenna, niin ylihuomenna.
Näin pääset naimisiin
- Hääyötä vietetään Pyhän Laurin kirkossa 18.9. ja 19.9. välisenä yönä. Vihkiparien toivotaan olevan paikalla perjantaina kello 18.30 varaamassa vihkiaikaa, ja vihkimiset aloitetaan kello 19. Varauksia otetaan vastaan puoleen yöhön asti. Papit ovat varautuneet vihkimään pareja aamuneljään.
- Ennen vihkimistä täytyy hoitaa avioliiton esteiden tutkinta. Se täytyy pyytää jommankumman kotiseurakunnasta viimeistään perjantaina 11.9. Todistuksen saa viikon kuluttua pyynnöstä, ja se täytyy ottaa mukaan vihkipaikalle. Myös henkilötodistukset tarvitaan.
Seurakunnan työntekijät voivat toimia vihkimisen todistajina, joten omia todistajia ei tarvitse — mutta tietenkin saa — olla mukana.
Päivä prinssinä
Paratiisi
"Hauskana yksityiskohtana häistä jäi mieleen hääkuvan otto. Uusperheemme lapset olivat villillä tuulella ja meidän piti lahjoa heidät karkeilla pysymään paikoillaan. Kuvissa näkyy "italialaiseksi" luonnehditun perheemme elämä.
Pappina oli perhetuttu ja häät pidettiin kirkossa. Hääpuheen pyysimme myös paperilla, koska arvasimme, ettei siitä jälkeenpäin kovin paljoa muista. Puhe on vihkiraamattumme välissä. Kirkosta muistan lähinnä sen, miten kauniilta vaimoni näytti.
Kyyneleet tulivat silmiini hääjuhlassa, kun vaimoni lauloi taustaryhmän kera yllätysnumerona Baddingin Paratiisin. "Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin..." on siksi biisi, jota en voi herkistymättä kuunnella."
Mies, 45 v.
Askeettista
"Olimme talvella ostaneet ensimmäisen yhteisen asunnon ja päätimme kesälomalle lähtiessä, että nyt mennään naimisiin. Hoidimme kuulutukset ja kaveri lähetti ne postissa mökkipaikkakunnalle.
Muistan häistämme, että nykyisellä vaimollani oli kaunis valkoinen mekko ja hänen ihonsa punersi kylmyydestä. Mittarissa oli vain viisi astetta. Oli karu kesäkuun alun päivä Kainuun karuissa maisemissa. Kirkkokin oli askeettinen, ja siellä oli papin lisäksi vain kaksi todistajaa. Se ei ollut elokuun lämmintä häävalssia, vaan alkukesän hyinen ex tempore tapahtuma. Mutta se sopi meille silloin."
Mies, 49 v.
Itketti
"Minä ja elämäni nainen menimme naimisiin viime toukokuussa lyhyen seurustelun jälkeen. Se oli monille yllätys, koska olen jo lähes nelikymppinen. Sukulaiseni olivat jo luopuneet toivosta, eivätkä ystävänikään uskoneet minun koskaan ajautuvan avioliiton kahleisiin. Minulla oli (ja on vieläkin) tunne, että elämä muuttuu nyt täysin. Entinen hortoilu saa jäädä.
Kirkossa itkin lähes koko ajan, varmaan enemmän kuin äitini. Olin kyllä varottanut siitä etukäteen naistani ja pappia. Pappi oli nuori nainen ja symppasi."
Mies, 39 v.
Jaa tämä artikkeli: