Usein kun Johanna Kare juttelee Pyhälle Hengelle, on kuin sähkövirta menisi hänen lävitseen. Kuva: Maija Saari
Avoimessa uskon tunnustamisessa on helluntain henkeä
Jos helluntai olisi ihminen, se olisi kuin anoppini, ihana ihminen, sanoo Johanna Kare.
Se luetaan pääsiäisen ja joulun kanssa kirkkopyhistä suurimmaksi, mutta silti se häviää tunnettavuudessa edellä mainituille juhlille. Helluntaissa sekoittuu kirkko ja kansanperinne siinä missä muissakin kalenterivuoden isoissa juhlissa. Isolle yleisölle helluntai on muistutus heilan hausta: "Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä." Kirkkopyhänä helluntai puolestaan juhlistaa kirkon syntymäpäivää, mutta myös paljon muuta.
Tehdään pieni ajatusleikki ja hahmotetaan helluntaita ihmisenä. Entä jos helluntai olisi Heila?
Kysymys kirvoittaa mielenkiintoisia adjektiiveja kuvitteelliseen treffi-ilmoitukseen: Heila pukeutuisi punaiseen, joka on sen liturginen väri. Heila olisi eteerinen, rauhallinen ja karismaattinen. Hän voisi olla vaikka tanssija. Liikkeiden lisäksi ilmavuus näkyisi hiuksissa. Vaikka Heila vaikuttaisi ujolta, lähtisi hän hanakasti mukaan tanssiin.
Espoossa kasteensa saaneelle Johanna Kareelle helluntai on ennen kaikkea lempeä.
"Ihana ihminen, joka ei tuomitse ketään. Se on just niin kuin anoppini. Se ihminen on pelkkää rakkautta", hymyilee Kare.
Johanna Kare on viime aikoina ollut esillä Katuvarpuset-valokuvausprojektillaan, johon hän kuvasi asunnottomia.
Helsinkiläistynyt Kare muistetaan muun muassa niin sanottuna entisenä julkimona, jonka kuvia näki iltapäivälehdissä.
Ne ajat ovat takana päin. Kun Kareelta niistä kysyy, hän ei viitsi niitä muistella. Viisi vuotta sitten rauhattomuuden ja turvattomuuden tilalle tulivat rauha ja turva, kun Kare tuli uskoon kohinalla.
"Usein kun olen jutellut Pyhälle Hengelle, rukoillut, seuraa sitä voimakas tunne. Ikään kuin sähkövirta kulkisi koko kropan läpi", kuvailee Kare.
Usko ja uskonnollisuus ovat aina olleet lähellä Johannaa. Mummo on istuttanut uskon jyvän, ja nyt Johanna vuorostaan välittää uskon asioita omille lapsilleen. Hänellä on kaksi lasta, joista toinen, Oona Kare, näyttelee Salatut Elämät -sarjassa. Perheessä puhutaan luontevasti uskosta niin arkena kuin pyhinä.
Johanna Kare ihmettelee sitä, miksi uskossa olevat luterilaisen kirkon jäsenet kainostelevat uskoaan.
"En syyllistä tässä ketään, mutta se on välillä silmiinpistävää."
Avoin uskon tunnustaminen kuvaa helluntain henkeä. Ensimmäisenä helluntaina – Apostolien tekojen mukaan – tuhannet ihmiset olivat koolla, kun Pyhä Henki vuodatettiin apostolien päälle. Pietari saarnasi ja suuri joukko ihmisiä kastettiin. Seurakunnan lukumäärä kasvoi. Paikalla olijat saivat kuulla pelastussanoman omalla kielellään.
Helluntailiikkeen kokoontumisissa muun muassa evankelistat puhuvat kielillä edelleen. Maltillisessa luterilaisuudessa tämä ei ole tavallista.
Johanna Kare ihmettelee jakoa.
"Meillä on kuitenkin sama Jumala ja Jeesus. Miksi siitä pitää vääntää? Pääasia on rakastaa."
Helluntailaisuus on tullut myös Johanna Kareelle tutuksi. Hänen miehensä kuuluu helluntaiseurakuntaan, joten Johanna Kare käy niin helluntailiikkeen kuin luterilaisen kirkon tapahtumissa.
"En olekaan perususkovainen. Olen omalaatuinen luonnonlapsi ja rukoilen Jumalalta johdatusta. Hän on auttanut minua jo niin paljon."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yksinäisyys on niin tuskallista, että se voi tappaa, sanoo Kosketa minua -näyttelyn valokuvaaja Johanna Kare
Hengellisyys AjankohtaistaYksinäisyydestä kertova näyttely on nähtävillä Sanomatalon Käytävägalleriassa. HelsinkiMissio on osallistunut sen toteuttamiseen.