Petrus Rimpiläinen on tehnyt itse omat bofferivälineensä.
Boffaamaan!
Pehmomiekkailusta tykkäävät niin pojat kuin tytötkin.
19-vuotias Petrus Rimpiläinen boffaa kavereidensa kanssa useimmiten Martinlaakson lukion takapihalla. Ohikulkijat eivät yleensä kiinnitä erityistä huomiota toisiaan pehmomiekoilla mätkivään kaveriporukkaan. Toisinaan joku utelias tulee tiedustelemaan, mistä oikein on kyse. Ne harvat ohikulkijat, jotka uskaltautuvat kokeilemaan lajia, ovat useimmiten parikymppisiä nuoria.
— Lajia kannattaa kokeilla ainakin kerran. Boffaus on hauska tapa liikkua, jollei muuten tykkää urheilla, Petrus vakuuttaa.
Petrus aloitti yläasteella live-roolipelaamisen seurakunnan larp-kerhossa. Hieman sen jälkeen hän alkoi harrastaa myös boffausta, kun kaverit houkuttelivat hänet mukaan. Myös Petruksen isosisko on harrastanut boffausta.
Syy siihen, miksi Petrus viihtyy lajin parissa, on yksinkertainen.
— Se on vain hauskaa mätkiä toisia, ja miekat ovat makeita, hän perustelee.
— Vastustajaa ei kuitenkaan lyödä verenmaku suussa. Laji on kilpailua ja hauskanpitoa.
Taisteluissa käytetään aseina miekkoja ja vaikkapa kirveitä ja keihäitä. Kuulostaa hurjalta, ellei tiedä, että aseet ovat huolella pehmustettuja ja niiden rungot on tehty muoviputkesta.
Petrus ei pidä lajia väkivaltaisena. Hän on joskus kaatunut maahan taisteluissa, mutta mitään sen vakavampaa hänelle ei ole boffatessa sattunut.
— Kaverit ovat joskus saaneet mustelmia, hän kertoo.
Pehmomiekkailuaseen pitää olla kevyt ja pehmeä. Petrus tietää tapauksen, jossa eräs harrastaja menetti hetkeksi tajuntansa saatuaan päähän bofferi-iskun.
— Niin ei pitäisi käydä, jos pehmoase on rakennettu oikein ja sitä käytetään vastuullisesti, Petrus toteaa.
Omat miekkansa Petrus on rakentanut yhdessä kaverinsa kanssa. Miekat on valmistettu muoviputkesta ja pehmustettu putkieristeellä. Ne on teipattu kasaan jesarilla eli jeesusteipillä, jonka vanhempi väki tuntee myös ilmastointiteippinä.
— Rakentaessa miekkaa ensimmäistä kertaa on hyvä olla kokeneempi boffaaja mukana, jotta aseesta tulee oikein rakennettu ja tarpeeksi pehmeä, Petrus kertoo.
Linnaisissa asuva Petrus on harrastanut boffausta myös Vantaankosken seurakunnan järjestämässä bofferikerhossa Rajatorpan kalliosuojassa. Kerhoon voi tulla mukaan, vaikka ei omistaisikaan yhtään pehmomiekkaa. Varusteiksi riittävät vaatteet, joissa on mukava liikkua.
— Kerholla on miekkoja, joita voi lainata, Petrus kertoo.
Boffauksessa voidaan käydä kaksintaisteluita tai taistella kahdessa joukkueessa. Saadessaan osuman raajaan pelaaja menettää sen. Käytännössä jalkaansa osuman saanut pelaaja jatkaa taistelua hyppimällä yhdellä jalalla. Osuma vartaloon tai päähän merkitsee pehmomiekkailutaistelussa kuolemaa.
Boffauksen oppii parhaiten harrastamalla sitä. Oikeanlaiset hyökkäys- ja lyöntitekniikat oppii vähitellen.
— Usein aloittelijat unohtavat pitää miekkaa itsensä ja vastustajan välissä ja lyövät vastustajaa liian kaukaa. Boffaus on myös yllättävän raskasta. Käsi voi aluksi väsyä helposti.
Voiman sijaan boffauksessa on tarkoitus käyttää taitoa ja tekniikkaa. Boffausta harrastavat sekä tytöt että pojat.
Petrus pitää lajia melko edullisena harrastuksena, koska pidemmällekin ehtinyt harrastaja pärjää halutessaan yhdellä ainoalla itse tehdyllä miekalla.
Petrus sanoo boffausta herrasmieslajiksi: joukkueiden kokoonpanoja saatetaan vaihtaa, jotta taistelusta tulisi mahdollisimman tasaväkinen ja tappiot on tunnustettava.
— Hipaisutkin lasketaan. Osumat pitää myöntää.
- Vantaankosken seurakunnan bofferikerho ma 5.9. klo 17.30–19 Rajatorpan kalliosuojan harjoitustatamilla, Nuijatie 15 B.
- Hämeenkylän seurakunnan bofferikerho ma 5.9. klo 18–19 Hämeenkylän kirkon nuortentilassa, Auratie 3.
Jaa tämä artikkeli: