Damien Hirstin teos Hallelujah 2.
Brittitaiteen kermaa
Brittitaiteen kapinalliset ovat nyt rikkaita keski-ikäisiä.
Kiasman tämän syksyn päänäyttely Cream esittelee brittitaiteilijoita, jotka nousivat maineeseen 1990-luvun alussa. Osa taiteilijoista kuului tuolloin ilmiöksi nousseeseen Young British Artists -ryhmittymään (YBA), muut ovat heidän aikalaisiaan. Aikansa nuoret kapinalliset, joiden tempauksia ja tyyliä myös pintajulkisuus rakasti, ovat nyt nelikymppisinä asemansa vakiinnuttaneita isoja nimiä.
Ryhmän kuuluisin, myydyin ja ehkä kiistellyinkin taiteilija on Damien Hirst, jonka seitsemän teoksen ympärille Kiasman näyttely jäsentyy. Kiasmassa esillä olevat Hirstin teokset on tehty 2000-luvulla, mutta ne toistavat hänen varhaisemmista teoksistaan tuttua kuvastoa: perhosia, pääkalloja ja pillereitä.
Mukana on myös yksi täplämaalauksista, joita Hirstin yrityksen palkkalistoilla olevat taiteilijat ovat tehtailleet niin monia, ettei niiden määrää tunnu tietävän kukaan. Keräilijöille ne kuitenkin kelpaavat. Hirstin teoksien kohdalla tulee väistämättä kysyneeksi, kuinka paljon taiteilija saa kopioida itseään — mikä on tuotteliaisuuden ja tuotteistamisen välinen ero.
Kuolema ja ikuisuus ovat Hirstin taiteen kestoaiheita. Välillä epäilyttää, että Hirst käsittelee niitä lähinnä siksi, että kuolema alkaa olla ainoa aihe, joka enää hätkähdyttää — ei siksi, että hänellä olisi siitä uutta ja kiinnostavaa sanottavaa.
Hirstin hätkähdyttävimpiä teoksia, formaldehydiin säilöttyjä eläimiä, ei Helsingissä nähdä. Kuoleman julmuus ja turhuus on kuitenkin läsnä teoksissa Hallelujah 2 ja Katukaa. Hengästyttävän kauniiden, goottilaisten katedraalien ruusuikkunoita muistuttavien teosten materiaalina ovat kuolleet perhoset.
Jumalan rakkauden tähden on puolestaan versio yhdestä Hirstin omasta veistoksesta, aidoilla timanteilla koristetusta pääkallosta. Samalla se on muunnelma vanhasta vanitas-aiheesta, joka muistuttaa kaiken katoavaisuudesta. Hirst tuntuu huomauttavan, että siinä missä ihminen maatuu ja katoaa, timantit ovat ikuisia.
Arkisemman näkökulman kuolevaisuuteen ja siihen suostumiseen avaa Parannus-niminen teos, jossa vitriinikaapissa on 1505 käsintehtyä ja maalattua lääkekapseli-pienoisveistosta. Teos ei ole koskaan aiemmin ollut julkisesti esillä.
Cream 7.11. asti Kiasmassa Helsingissä
Jaa tämä artikkeli: