Torinon käärinliinan mysteeriä on selvitetty kuin rikossarja C.S.I.:ssa konsanaan.
C. S. I. Torino
Juha Hiltuselle Torinon käärinliina on todiste Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Torinon käärinliina lienee maailman kuuluisin, tutkituin ja kiistellyin kangaskappale. Jotkut uskovat, että ristillä kuollut Jeesus haudattiin liinaan käärittynä. Toisten mielestä liina on keskiaikainen väärennös.
Kulttuurihistorioitsija, dosentti Juha Hiltunen on ensin mainittua koulukuntaa. Hän on kirjoittanut kirjan Valokuva Jeesuksesta? (Kirjapaja 2009), jossa hän esittelee Torinon käärinliinaa koskevaa tutkimusta ja päätyy sille kannalle, että liinan täytyy olla aito.
Torinon käärinliina on pitkänomainen pellavasta kudottu kangaskappale, jossa näkyy kokovartalokuva alastomasta, parrakkaasta miehestä. 1800-luvun lopussa liina valokuvattiin ensimmäistä kertaa, ja silloin paljastui, että selvimmin käärinliinan kuva näkyy negatiivissa.
— Keskiaikainen väärentäjä ei olisi mitenkään pystynyt maalaamaan kuvaa, Hiltunen sanoo.
Hänen mukaansa käärinliinan ruumiissa näkyvät vammat vastaavat tarkasti evankeliumien kuvausta Jeesuksen orjantappurakruunusta, ruoskimisesta ja ristiinnaulitsemisesta.
— Varsinkin Johanneksen evankeliumin kertomus Jeesuksen kärsimyksestä on yhtäpitävä käärinliinan kanssa — se on tarkka kuin videokuva. Esimerkiksi käy vaikka keihäänpisto. Johannes kuvaa, kuinka haavasta tuli vettä ja verta, ja se näkyy käärinliinassa eritteinä.
Käärinliinasta on löydetty myös esimerkiksi siitepölyä sellaisista kasveista, joita kasvaa Jerusalemin seudulla ja jotka kukkivat vain pääsiäisen aikoihin. Koskettava yksityiskohta ovat käärinliinan kuvassa näkyvät, vainajan silmien päällä olleet kolikot. Hiltunen kertoo, että ne ovat Pilatuksen aikaan käytettyjä, arvoltaan mitättömän pieniä kolikoita, joita voisi kutsua vaikka lesken rovoiksi.
— Eikö se sovi hienosti Jeesuksen opetukseen?
Käärinliinan tutkimus on viime vuosikymmeninä käyttänyt samoja menetelmiä kuin rikostutkimus — voisi siis hyvin puhua C. S. I. Torinosta. Liinaa ovat tutkineet muun muassa lääketieteen, biologian, fysiikan, kemian, kasvitieteen ja geologian asiantuntijat — teologeista, arkeologeista ja historioitsijoista puhumattakaan.
Vuonna 1988 liinalle tehtiin radiohiiliajoitus, jonka mukaan liina olisi peräisin 1200–1300-luvulta. Hiltusen mielestä tulos on virheellinen, eikä tapa, jolla tutkimus tehtiin, ollut tieteellisesti pätevä.
— Radiohiiliajoitus on ensinnäkin suhteellisen tarkka vain ajoitettaessa sellaisia esineitä, jotka on kaivettu suoraan maasta. Reliikit ovat ihan päinvastaisia tapauksia, sillä ne ovat olleet vuosisatoja esillä ja kosketeltavinakin. Lisäksi näyte otettiin suttuisimmasta osasta käärinliinaa, mistä tekstiiliekspertit varoittivat jo etukäteen, Juha Hiltunen sanoo.
— Mutta vaikka nyt tehtäisiin uusi tutkimus ja aivan eri paikasta liinaa, tulos voisi silti olla mitä tahansa — ei välttämättä yhtään sen luotettavampi.
Ajoitustakin suurempi mysteeri on se, kuinka miehen kuva on ylipäänsä liinaan tullut. Sitä ei tiede ole pystynyt selittämään. Niinpä Hiltusen mukaan on yhä enemmän alettu kallistua yliluonnollisen selityksen kannalle.
— Voimakas energiapurkaus pystyy ikään kuin polttamaan kuvan kankaalle. Mutta jotta koko liinan alueelle olisi jäänyt kuva, olisi tarvittu käsittämättömän nopea ja moninkertaista pallosalamaa vastaava purkaus. Ja jotenkin käärinliinan sisältä on ruumis hävinnyt.
Hiltunen katsookin, että käärinliina todistaa Jeesuksen ylösnousemuksen.
— Se on ilmiö, joka ei sovi fysiikan ja tieteen lakeihin, mutta universumissa on muitakin ilmiöitä, joita tiede ei voi selittää, hän sanoo.
— Tutkijan on oltava rehellinen itselleen. Kun mitään muuta selitystä ei jää, se on vain pakko uskoa.
Käärinliina on ollut vuodesta 1578 asti Torinon tuomiokirkossa, jonne se tuotiin Ranskasta. Hiltusen mukaan liinaa on aiemmin historiansa aikana säilytetty muun muassa Edessassa ja Konstantinopolissa. Se on tunnettu eri nimillä. On puhuttu esimerkiksi "Ei käsintehdystä" ja "Neljästi tuplatusta", joka viittaa siihen, että liinaa säilytettiin astiassa taiteltuna niin, että vain kasvojen kuva näkyi.
Hiltusen mukaan liinan nimien luetteloon voitaisiin lisätä myös "Graalin malja". Tarujen mukaan Graal oli astia, jota käytettiin viimeisellä ehtoollisella ja johon otettiin talteen verta Jeesuksen haavoista. Tarinoita maljasta ja sen etsinnästä tunnetaan 1100-luvulta alkaen.
— Käärinliina oli tuolloin Konstantinopolissa, joka oli ristiretkeläisten sillanpääasema. Liinaa säilytettiin litteässä astiassa ja se nostettiin näkyviin ehtoollista vietettäessä. Tästä aikansa dan brownit mielikuvituksellaan kehittivät Graal-myytin, joka levisi ympäri Eurooppaa.
Jos liina on pari tuhatta vuotta vanha, sen alkuvaiheet ovat hämärän peitossa. Hiltunen huomauttaa, että perimätiedon ja apokryfikirjojen perusteella tuntuisi uskottavalta yhdistää Johannes, Pietari ja Joosef Arimatialainen liinan vaiheisiin.
— Itse olen sillä kannalla, että liina päätyi opetuslapsi Johannekselle, jolla oli myös Jeesuksen äiti huollettavanaan. Uskon, että liina oli Johanneksen hallussa aina vuoteen 66, jolloin Jerusalem piiritettiin ja seurakunta pakeni Pellaan.
Tänä keväänä kenellä tahansa uteliaalla on harvinainen tilaisuus nähdä Torinon käärinliina. Lähes 1,2 miljoonaa pyhiinvaeltajaa ja muuta kiinnostunutta on jo varannut internetissä itselleen sisäänpääsyn näyttelyyn, joka avataan pääsiäi-sen jälkeen. Myös Juha Hiltunen mielisi paikalle, mikäli vain saa matkarahat kokoon.
Torinon-matkasta haaveillessaan hän on työryhmän kanssa koonnut Turun Martinkirkkoon näyttelyn, jossa on esillä luonnollista kokoa oleva käärinliinan kopio ja kopiot muun muassa ristiinnaulitsemiseen käytetyistä nauloista, roomalaisesta keihäästä ja ruoskasta. Näyttely on esillä samaan aikaan kuin aito käärinliinakin, eli 10.4.–23.5.
Nyt, kun kymmenen vuotta nielaissut käärinliinaprojekti alkaa olla ohi, Juha Hiltunen keskittyy kahteen muuhun intohimoonsa: intiaanikulttuureihin ja Elvikseen. Tekeillä on kirja Elviksen intiaanijuurista. Eivätkä Elvis ja käärinliina ehkä olekaan niin kaukana toisistaan. Kuolleen Elviksen viereltä nimittäin löytyi Torinon käärinliinaa käsitellyt kirja.
Jaa tämä artikkeli: