Diakoniatyö: keittoa nälkäiselle, seuraa yksinäiselle vai rakenteellista vaikuttamista köyhyyden syihin?
Diakoniatyö voi vaikuttaa rakenteisiin
Onko kirkon diakoniatyö ”viihdytysdiakoniaa” vai toimiiko se yhteiskunnan nöyränä siivoojana, kysyttiin Kouvolan Kirkkopäivillä perjantaina. Vai onko se peräti poliittista diakoniaa, joka pyrkii vaikuttamaan myös asiakkaiden ongelmien syihin?
Kirkkopalvelujen diakoniajohtaja Seppo Sulkko on kiertänyt viime aikoina 40 seurakunnassa kehittämässä diakoniatyötä. Hänen mukaansa diakoniatyöntekijät toimivat usein asianajotehtävissä, asiakkaiden oikeuksien puolustajana.
– Kunnissa tehdään jatkuvasti laittomia toimeentulotukipäätöksiä. Soveltamisohjeet voivat olla ristiriidassa sosiaalihuoltolain kanssa tai ohjeita ei noudateta. Jos ihminen on heikoilla, hänellä ei ole voimaa lähteä asiaansa ajamaan.
– Diakoniatyöntekijälle rooli ei ole helppo, kun vastapuolella ovat omat yhteistyökumppanit. He ovat kuitenkin tehneet kymmeniä kanteluita ja valituksia aluehallintovirastoon. He toimivat myös tulkkina eri järjestelmien välillä.
Sulkko ottaa esimerkiksi pattitilanteen, jossa henkilön vähäinen omaisuus on pantu ulosotossa hukkaamiskieltoon eli hän ei saa myydä mitään. Sosiaalitoimi taas ei myönnä avustusta koska vaatii, että ensin on myytävä omaisuus.
Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Merja Korpela on sitä mieltä, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei ole mitään mystistä hommaa.
– Työskennellessäni Mellunkylän seurakunnassa vuonna 2002 siellä havahduttiin siihen, että diakoniavaroista meni paljon rahaa vuokrarästien maksamiseen. Usein vielä vuokranantajana oli kaupunki. Kutsuimme kaupungin sosiaalitoimen ihmisiä neuvottelemaan epäkohdista, ja eteenpäin päästiin.
Nykyisin Helsingissä yksittäinen diakoniatyöntekijä ei voi myöntää avustusta vuokrarästeihin, vaan anomukset menevät useamman henkilön käsittelyyn seurakuntayhtymän tai hiippakunnan kriisirahaston kautta.
Yhteisvastuukeräyksen johtaja Tapio Pajunen mainitsi useita keräyskohteita, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskuntaan. Tunnetuin niistä on Takuu-säätiön perustaminen 1990-luvun alun keräystuotoilla.
– Tulos oli kaikkien aikojen heikoin, mutta ylivelkaantuneiden asemaan saatiin parannuksia. Tuli laki yksityishenkilöiden velkajärjestelystä. Takuu-säätiön luottotappiot ovat olleet minimaaliset 20 vuoden aikana, vaikka säätiön asiakkaat ovat pankkien standardien mukaan niitä surkeimpia tapauksia.
– Myös viime vuoden teema Lahjoita hyvä kuolema sisälsi monta poliittisen diakonian elementtiä. Terveydenhoitajat lähtivät innolla mukaan, ja sairaanhoitopiireissä alettiin oma-aloitteisesti kehittää saattohoitoa. Sitä vahvistettiin myös oppisisällöissä, Pajunen mainitsee.
– Tässä mielessä Yhteisvastuukeräys on yhteisöllinen poliittisen diakonian väline.
Seppo Sulkko palauttaa keskustelun rivityöntekijöiden arkeen.
– Poliittinen diakonia ei voi olla diakoniatyöntekijöiden hartioilla! Ainakaan se ei ole siten kovin tehokasta. Eiväthän tavalliset sosiaalityöntekijätkään pysty vaikuttamaan pykäliin.
– Diakoniatyöntekijä voi tuoda keskusteluun ihmisen kasvot ja tiettyä asiantuntijuutta, mutta eikö kirkkoherran pitäisi olla tukemassa oikeudenmukaisuutta?
Jaa tämä artikkeli: