– Toivon, että kirkon ovet olisivat mahdollisimman paljon auki, sanoo Pirkko Yrjölä.

Ehdolla kolme konkaria

Korsoon valitaan toukokuussa uusi kirkkoherra. Kaikilla ehdokkailla on pitkä kokemus papin työstä.

• 10.04.2013 10:09
• Koonnut Kaisa Halonen Kuvat Jani Laukkanen, Koonnut Kaisa Halonen Kuvat Jani Laukkanen

Ensimmäinen vaalisija:
Pirkko Yrjölä, 63, teologian maisteri, rovasti, Tikkurilan seurakunnan kappalainen

Miksi sinä olisit hyvä kirkkoherra Korsoon? Mitä uutta toisit mukanasi?

– Haen Korson kirkkoherran virkaa, koska alueen ja sen ihmiset hyvin tuntevana pappina minulla on monia edellytyksiä toimia seurakunnan, seurakuntalaisten ja työyhteisön parhaaksi. Haluan toimia suunnannäyttäjänä ja osaltani huolehtia siitä, että seurakunta ja sen työyhteisö tekevät työtä hyvän tulevaisuuden puolesta. Haluan avata uusia näkökulmia ja luoda toivoa ja uskoa kirkon ainutlaatuisen sanoman merkitykseen ihmiselle tänäänkin. Jatkaisin sitä työtä, jota Korsossa on jo pitkään tehty ihmisen kokoisen seurakunnan luomiseksi.

– Toivon, että kirkon ovet olisivat mahdollisimman paljon auki ja että kaiken seurakunnassa tehtävän työn lähtökohta on Jumalan rakkaus. Tämän sanoman esillä pitäminen olisi myös oman työni lähtökohta. Mitä uutta toisin? Uskon, että naisena toisin erilaisen näkökulman johtajuuteen ja perinteiseen kirkkoherruuteen.

Oletko tehnyt muuta kuin papin työtä? Mitä se on sinulle opettanut?

– Ennen papiksi ryhtymistäni työskentelin noin 10 vuoden ajan erilaisissa tehtävissä Korson ja Mikkolan kirjastoissa. Tulevan seurakuntatyöni kannalta vuodet olivat minulle tärkeitä. Pappina kohtaan ihmisiä usein heidän juhlassaan, kirjastossa taas kohtasimme keskellä heidän arkeaan. Työ antoi minulle eväitä papin työhöni opettamalla lähestymään ihmisiä ilman minkäänlaisia rooleja.

Miten tavoittaisit ne korsolaiset, joita ei kirkossa sunnuntaisin näy?

– Yhdessä koko työyhteisön kanssa pyrkisin lähtemään ihmisten keskelle, sinne missä he ovat. Korson seurakunnan alueella elää paljon apua tarvitsevia perheitä ja yksinasuvia, joiden yhteydet seurakuntaan ovat erittäin ohuet tai olemattomat. Seurakunnan diakonia- ja lapsityöntekijät tekevät jo nyt tällä saralla arvokasta työtä. Haluaisin olla tukemassa työntekijöitä etsittäessä uusia mahdollisuuksia ihmisten tavoittamiseen ja heidän tukemiseensa hyvään elämään. Toivon myös, että vapaaehtoistyö voisi olla yksi väylä seurakuntaan.

Toinen vaalisija:
Hannu Tiainen, 55, teologian maisteri, rovasti, Pukkilan kirkkoherra

Miksi sinä olisit hyvä kirkkoherra Korsoon? Mitä uutta toisit mukanasi?

– Korso on osa moni-ilmeistä pääkaupunkiseutua. Aiempi työkokemukseni antaa valmiudet johtaa Korson seurakuntaa alati muuttuvassa pääkaupunkiseudun henkisessä ja hengellisessä todellisuudessa. Muutos nousee ihmisistä, ja sitä on osattava kuunnella.

– Työhistoriani alkaa Helsingin Kalliosta, jossa olin neljä vuotta. Sieltä siirryin Hong Kongiin yhdeksäksi vuodeksi. Viimeiset 16 vuotta olen ollut Uudellamaalla, ensin Hyvinkäällä 10 vuotta, ja viimeksi Pukkilassa 6 vuotta. Olen 55-vuotias teologian maisteri, jolle piispa on myöntänyt rovastin arvon. Syntyjäni olen itäsuomalainen.

– Tähänastisessa elämässäni parasta on ollut kohdata niitä, joiden murre, uskonto, kieli, kulttuuri tai mikä tahansa suuntautuneisuus on ollut toinen kuin minun. Niinpä mukanani toisin rohkeuden kohdata ihmisen, joka on erilainen kuin minä itse.

Oletko tehnyt muuta kuin papin työtä? Mitä se on sinulle opettanut?

– Lapsuuden ja nuoruuden maalaistöitä lukuun ottamatta olen ollut vain papin töissä – en tosin yhdessä ja samassa paikassa. Itselleni paikkakuntien ja kulttuuriympäristöjen muutokset ovat olleet tarpeellisia oman urautumisen välttämiseksi.

Miten tavoittaisit ne korsolaiset, joita ei kirkossa sunnuntaisin näy?

– Kirkkoherran ensimmäinen tehtävä seurakunnan palvelemisessa on johtaa seurakunnan työn suunnittelua ja tekemistä. Korson kirkkoherran tärkein keino tavoittaa korsolaiset on johtaa seurakuntansa työ sinne, missä voidaan olla vuorovaikutuksessa ihmisen ja ihmisten kanssa.

– Toinen tehtävä on osallistua käytännön työn toteutukseen. Tästä varsinkin nykyinen työni yksipappisen seurakunnan kirkkoherrana on ollut hyvä kokemus. Vahvuuteni on ihmisten kohtaaminen.

– Kirkko on olemassa sitä varten, että Jumalan lahjoja jaetaan kaikkien ihmisten kanssa ja iloksi. Kyse ei siis lopulta ole niinkään jonkun ulkopuolisen tavoittamisesta osaksi sitä, mitä itse on, kuin jatkuvasta ja tasavertaisesta yhteydestä kanssaihmisiin.

Kolmas vaalisija:
Asko Ojakoski, 60, teologian maisteri, hallintotieteen maisteri, filosofian maisteri, Someron kirkkoherra, Tammelan rovastikunnan lääninrovasti

Miksi sinä olisit hyvä kirkkoherra Korsoon? Mitä uutta toisit mukanasi?

– 34-vuotinen pappiskokemukseni ja 10-vuotinen kirkkoherrakokemukseni antavat vahvan pohjan kirkkoherranvirassa toimimiseen. Hallintotieteen maisterin tutkinto, jossa pääaineena on julkisoikeus, tuo mukanaan tarpeellista tietoa yhteiskuntamme yhä enemmän juridisoituessa. Filosofian maisterin tutkinto, jossa pääaineena on Suomen ja Pohjoismaiden historia, antaa hyödyllistä perspektiiviä päiväkohtaisten tehtävien merkitykseen.

– Somerolla olen joutunut ratkomaan ongelmia, jotka seuraavat seurakunnan väestön ikääntymisestä ja vähenemisestä. Arvelen sen olevan hyödyksi, kun pääkaupunkiseutukin joutuu tosissaan samanlaisten asioiden eteen ja priorisoimaan toimintojaan.

Oletko tehnyt muuta kuin papin työtä? Mitä se on sinulle opettanut?

– Pientilan poikana sain työskennellä kotona ennen maailmalle lähtöä. Se tarjosi opetuksen siitä, mistä ruoka tulee. Samalla epäilen, että huoltovarmuutemme ei ole kovin ajantasaista pitkäaikaisia kriisejä ajatellen. Olemme liikaa ulkomaisen ruuan varassa.

– Kunnallisissa luottamustehtävissä toimin Lempäälässä kappalaisen viran ohessa kaksi kautta valtuustossa ja koulutuslautakunnassa sekä yhden kauden tarkastuslautakunnassa. Se tarjosi näkökulman yhteiskuntamme ja varsinkin sen poliittisen järjestelmän toimintaan ja on ollut erinomaiseksi hyödyksi seurakuntaa johtaessani.

Miten tavoittaisit ne korsolaiset, joita ei kirkossa sunnuntaisin näy?

– Jumalanpalvelusta voidaan toki aina kehittää tavoittavammaksi. En kuitenkaan usko, että erilaisilla julkisuustempuilla voidaan saavuttaa mitään pysyvämpää. Seurakunnan tulisikin keskittyä monitouhuisuuden sijasta uskonelämän vaalimiseen, esimerkiksi rukoukseen ja hiljentymiseen. Tehtävien priorisoimiseen joudutaan tietysti myös taloudellisista syistä. Arvelen, että seurakunta, joka keskittyy olennaiseen, on houkuttelevampi kuin uskonnollinen valintamyymälä. Tietysti seurakunnan työntekijöiden on myös syytä jalkautua kentälle hallinnollisen puuhastelun sijaan.