Uudessa testamentissa Jeesus asettaa kiirastorstaina ehtoollisen. Öylätin Kristus-reliefin on suunnitellut mikkeliläissyntyinen taiteilija Ebba Masalin (1873–1942).
Ehtoollisella syödään Jumala
Yhden ehtoollisleivän valmistaminen kestää noin viisi sekuntia. Kirkko uskoo, että Jeesuksen asettama ehtoollinen on tie Jumala-yhteyteen.
Metallisen tiskikaapin ovenkahvassa roikkuu vihreä tiskiharja. Altaassa on metallikulho, johon Laila Toivonen laskee kraanasta kylmää vettä.
– Tähän oppii kyllä oikean näppituntuman. Seoksen pitää olla vähän paksumpaa kuin lettutaikina, hän sanoo ja lisää kulhoon vehnäjauhoja.
Bosch-merkkinen sähkövatkain surraa.
– Taikina pitää myös sekoittaa huolellisesti, koska jos siihen jää jauhopaakkuja, ne näkyvät lopputuloksessa laikkuina, jolloin paistos pitää heittää roskiin.
Tämä on luultavasti suomalaisen elintarviketeollisuuden erikoisin leipomo: Helsingin Diakonissalaitoksen öylättitehdas Alppilassa, vartin kävelymatkan päässä Linnanmäeltä.
Toivonen kopauttaa vatkaimen teriä kulhon reunaan ja jatkaa sekoittamista. Pian seos on kuin paksua vaniljakastiketta. Kun taikina on valmis, Toivonen sutaisee vohveliraudan tapaiselle pyöreälle pannulle mehiläisvahaa. Tämän jälkeen hän kaataa paistoraudan keskelle vajaan desilitran verran taikinaa.
Ristin yläosassa lukee Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas. Se oli rikosnimike, jonka perusteella maaherra Pontius Pilatus määräsi Jeesus Nasaretilaiselle kuolemanrangaistuksen ristiinnaulitsemalla.
Kansi kiinni. Alta kuuluu kimeää kihinää ja terävää rätinää. Digitaalinen mittari näyttää teräspannun lämpötilan: + 124 °C. Kuluu minuutti, ja Toivonen nostaa kannen.
– En minä sitä kellosta katso. Sen kuulee ihan paljaalla korvalla, kun paistos on valmis, hän sanoo.
Pannulle on muodostunut paperimainen, vajaan millin paksuinen, hauras ja rapea valkoinen levy, jonka toistuva kohokuvio on jokaiselle rippikoulun käyneelle tuttu: halkaisijaltaan reilut kolme senttiä leveän ympyrän keskellä on ristiinnaulittu Jeesus Kristus.
Ristin yläosassa lukee latinalaisin tikkukirjaimin INRI. Iesus Nazarenus, Rex Iudaeorum. Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas. Se oli rikosnimike, jonka perusteella maaherra Pontius Pilatus määräsi Jeesus Nasaretilaiselle kuolemanrangaistuksen ristiinnaulitsemalla. Se oli Pilatuksen julmaa huumoria, jolla hän teki sadistista pilaa juutalaisten messiasodotuksesta.
Salaperäinen ruukku
Tuli happamattoman leivän päivä, jona pääsiäislammas oli teurastettava, kirjoittaa Luukas. Jeesus oli viettänyt aikaansa Betaniassa mutta aikoi syödä pääsiäisaterian Jerusalemissa. Hän sanoo Pietarille ja Johannekselle: Kun tulette kaupunkiin, teitä vastaan tulee vesiruukkua kantava mies. Seuratkaa häntä. (Lk. 22:10)
Ruukun kantaminen kuului naisille. Miksi sitä sitten kantoi mies? Vuonna 4 eKr. kuollut Juudean kuningas Herodes Suuri oli mahtipontinen törsäilijä, jonka suuruudenhullut Jerusalemin temppelin rakennuslaajennukset olivat työllistäneet tuhansia maaseudun miehiä. Kun temppeli valmistui, tuli suurtyöttömyys. Juudas Galilealaiseksi kutsuttu rosvopäällikkö kokosi turhautuneet ja vihaiset nuoret miehet yhdeksi vallankumousrintamaksi, joka myöhemmin tunnettiin nimellä selootit, kiivailijat.
Suosittu amerikkalainen uskontotieteilijä Reza Aslan uskoo, että Jeesus oli nimenomaan tällainen poliittinen vallankumoustaistelija, selootti. Siitä "juutalaisten kuningas" myös tuomittiin. Tällaisten teorioiden valossa vesiruukku olisi voinut olla maanalaisen sissiarmeijan salamerkki, jolla jekutettiin Rooman sotilaita.
Tai sitten ei.
Entä jos Luukas tunsi Vanhan testamentin profeetat paremmin kuin Aslan? Profeetta Samuel otti öljypullon ja voiteli Saulin pään. Saulista tuli voideltu eli messias, kuningas. Samuel suuteli Saulia ja sanoi: "Nyt Herra on voidellut sinut oman kansansa hallitsijaksi. Sinä saat johtaa Herran kansaa, ja sinä pelastat kansan kaikkien sen vihollisten vallasta. Herra antaa sinulle myös merkin siitä, että hän on voidellut sinut kansansa hallitsijaksi." (1. Sam. 10:1)
Tämän jälkeen Samuel lähetti Saulin matkaan: "...sinua vastaan tulee kolme miestä, jotka ovat menossa Jumalan luo Beteliin. Yhdellä heistä on mukanaan kolme karitsaa, toisella kolme uhrileipää ja kolmannella viiniruukku." (1. Sam. 10:3)
Miehen kantamalla ruukulla saattoikin olla poliittisen sijaan hengellinen sanoma: Viittaamalla Jumalan merkkiin – ruukkua kantavaan mieheen – kirjallisesti etevä Luukas ehkä pyrki vakuuttamaan, että Jeesus Nasaretilainen on lupausten Messias eli Voideltu. Sen kreikankielinen muoto on Khristos.
Leipominen on arkista käsityötä
Yhdestä öylättilevystä saadaan 38 öylättiä. Laila Toivonen avaa paistoraudan takana olevan höyrykaapin.
– Öylätit ovat hauraita ja helposti murenevia. Niihin saadaan kestävyyttä lisäävää sitkoa höyryttämällä, hän sanoo ja taivuttelee malliksi yhtä öylättilevyä.
Alkaa hitain vaihe: Jokainen öylätti on leikattava irti yksitellen. Sitä varten on polkimella toimiva öylättileikkuri, jonka pyöreä terä irrottaa öylätin kätevästi.
– Me sanomme tätä Singeriksi, koska tämä muistuttaa niin paljon vanhan ajan ompelukonetta. Lopuksi nämä pitää yksitellen tarkastaa. Tämä on puhdasta käsityötä alusta loppuun, Toivonen sanoo.
Ei laikkuja, ei väärästä kohtaa leikkautuneita reunoja, ei epämuodostumia tai värivirheitä. Jokainen öylätti pakataan yksitellen pieneen valkoiseen pahvirasiaan.
– Yhteen isompaan rasiaan mahtuu 900 öylättiä. Sellaisena päivänä, kun olen täällä yksin, näitä rasioita tulee yhteensä kuusi, hän laskee.
Kahdeksan tunnin työpäivänä syntyy siis 5 400 öylättiä. Tunnissa se tekee 675 ja minuutissa 11 öylättiä. Tällä tahdilla yksi öylätti syntyy keskimäärin viidessä sekunnissa. Tämä viisi sekuntia sisältää taikinan vatkaamisen, paistamisen, höyryttämisen, leikkaamisen, tuotteen tarkastamisen ja pakkaamisen sekä ruoka- ja kahvitauot.
On se käsityöksi jonkinlainen ihme. Viiden arkipäivän saldo on noin 27 000 öylättiä. Kuukauden keskiarvoksi tulee yli satatuhatta. Kesäisin rippikoulujen konfirmaatioihin tarvitaan vieläkin enemmän.
Toiset nälissään, toiset juovuksissa
Evankelista Matteus ei mainitse sanallakaan ruukkua kantavaa miestä. Hänen versiossaan Jeesus puhuu niin kuin olisi hyväkin tuttu kestikievarin pitäjän kanssa. Hänelle on saatava viesti: Opettaja sanoo: "Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa." (Mt. 26:18)
Sitten aurinko laskee ja juutalainen vuorokausi vaihtuu. He käyvät aterialle. Varhaisin tunnettu kirjallinen tallenne Jeesuksen viimeisestä ateriasta on teltantekijän ammattia harjoittaneen Paavalin Ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille:
Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." (1. Kor. 11:24–25)
Vuonna 2012 oli huippuvuosi, silloin ehtoollisleipiä tehtiin 2,4 miljoonaa. Viime vuosina myyntiin on tullut myös puolet halvempia saksalaisia kilpailijoita.
Kun kristinusko syntyi, sen rituaalielämän keskukseksi tuli syöminen ja juominen. Mainitussa Korintin kaupungissa meno riistäytyi käsistä. Paavali moitti seurakuntalaisia: Teidän kokoontumisenne eivät ole oikeaa Herran aterian viettämistä, koska jokainen syö omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. (1. Kor. 11:20–21)
Kristinuskon vakiintuessa yhteinen arjessa pyhitetty ateria muuttui symboliseksi ruokailuksi. Pikku hiljaa kehittyi oppi, joka tihkuu kristinuskon ydinmehua: Sekä luterilainen että roomalaiskatolinen kirkko opettavat – niin absurdilta kuin se kuulostaakin –, että papin siunaama ehtoollisleipä on itse Jeesus Kristus, joka syötynä synnyttää Kristus-yhteyden.
Mutta ennen papin aamenta öylätti on pelkkä vehnästä puristettu laatta. Vuonna 1995 edesmennyt dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen vertasi, että ehtoollisessa tavallinen leipä saa uuden merkityksen samaan tapaan kuin paperinpala saa uuden merkityksen ja tehtävän, kun se rahapajassa painetaan seteliksi. Paperi on edelleen paperia, mutta samalla jotain olennaisesti uutta.
Elintarvikeviranomainen valvoo öylättien tekoa
Helsingin Diakonissalaitos perustettiin 149 vuotta sitten. Vuonna 1913 sinne tuli oppilaaksi Aino Miettinen. Hän oli 28-vuotias naimaton sivistyskodin lapsi, jolla oli takanaan yliopisto-opintoja. Seuraavan vuoden heinäkuussa syttyi ensimmäinen maailmansota. Miettinen oli sairastunut talvella, ja ollessaan toipilaana hän luki eurooppalaisten ja pohjoismaisten diakonissalaitosten toimintakertomuksia. Monet näistä laitoksista valmistivat öylättejä.
– Ehtoollisleipien valmistamisen lähtökohta on diakoninen lähimmäisenrakkaus. Juuri sen vuoksi ne tehdään täällä. Ehtoollisella katetaan armon pöytä, joka on tarkoitettu kaikille syntisille ja haavoitetulle. Me emme kysele ihmisten taustoja, diakoniassa armo kuuluu kaikille, sanoo Diakonissalaitoksen johtava diakonissa Karin Strandberg.
– Vuonna 1926 Diakonissalaitos tilasi ehtoollisleivän paistoraudat Saksasta. Alkuvuosina diakonissat valmistivat öylättejä iltatöinä, mutta 1970-luvulta asti tehtävää varten on palkattu työntekijä, hän kertoo.
Kirkon jäsenmäärä on pienentynyt, mutta ehtoollista vietetään useammin kuin 1970-luvulla. Leipiä tarvitaan enemmän, ja nykyään myös gluteenitonta vaihtoehtoa. Vuonna 2005 öylättien valmistaminen ulkoistettiin Fazer Amicalle.
– Ehtoollisleipien leipominen on normaalia elintarviketeollisuutta, jonka on täytettävä elintarvikeviranomaisten määräykset. Tämä on kuitenkin Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa solmittu hoitovastuusuhde, eli teemme tätä täysin Diakonissalaitoksen ehdoilla, sanoo ryhmäpäällikkö Teija Maijanen Fazer Amicasta.
– Tämä ei siis ole tulosvastuullista toimintaa samalla tavalla kuin Fazerin henkilöstöravintoloissa, hän sanoo.
Vuonna 2015 valmistui 1 319 050 ehtoollisleipää. Vuonna 2012 oli huippuvuosi, silloin leipiä tehtiin 2,4 miljoonaa. Viime vuosina myyntiin on tullut myös puolet halvempia saksalaisia kilpailijoita. Markkinoita hallitsee silti Fazer.
Seuraa mielenkiintoinen seikka. Kuka tahansa voi ostaa Diakonissalaitoksen ehtoollisleipiä. Niinpä Laila Toivosen leipomat öylätit voivat päätyä seurakunnille ja järjestöille, jotka eivät jaa ehtoollista toistensa jäsenille.
Uskonnollinen usko on fyysistä
Uskontotieteilijä Reza Aslan tunnustautuu Jeesuksen opetuslapseksi, mutta hän tarkoittaa Jeesusta, joka on roomalaista miehitysvaltaa vastustava galilealainen patriootti. Aslan on suufilainen muslimi, joka luonnollisesti arvostaa islamin profeettaa Jeesusta. Myös Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov ihaili Jeesusta. Vuonna 1992 hän sanoi lehtihaastattelussa, että "Jeesus oli ensimmäinen sosialisti".
Jeesus Nasaretilaisesta puhuminen ei siis vielä itsessään ole erityisesti kristillistä. Ainoastaan kristinuskossa Jeesus on Kristus ja kolmiyhteisen Jumalan toinen Persoona, ikuinen Sana. Kristinusko opettaa, että tämä kosminen Kristus – joka on yhtä aikaa historian Jeesus Nasaretilainen – lahjoittaa itsensä ehtoollisleivässä ja -viinissä. Tämä on niin vaikeatajuinen oppi, että sen selittäminen on käytännössä mahdotonta. Ja vähän vaarallista myös:
– Ehtoollisessa syötävän Kristuksen rationalisoiminen hävittää uskon mysteeriluonteen, rovasti Olli Valtonen varoittaa.
– Mutta jos sitä pitää selittää, niin aloittaisin yhteydestä. Aterioiminen toisten ihmisten kanssa on yleisestikin vahva merkki yhteydestä. Ja juuri se on ehtoollisen olemus: salattu yhteys Jumalaan ja toisiin ihmisin, hän sanoo.
Kristinuskossa tämä yhteys ei ole vain internet-chatin virtuaaliyhteyttä vaan konkreettista todellisuutta.
– Uskon sitomisessa fyysiseen kappaleeseen on oma siunauksellisuutensa. Usko ei ole ruumiillisesta olemassaolosta irrallista todellisuutta. Ehtoollista vietettäessä me kävelemme alttarille, ojennamme kätemme ja syömme konkreettisesti. Se tekee uskonnollisesta uskosta fyysistä, Valtonen sanoo.
Uskonnollisen uskon ja ehtoollisen ruumiillisesta luonteesta seuraa, että vaikka aivot olisivat narikassa, sydän voi olla paikallaan ja teot oikeita. Valtonen ylistääkin tapakristillisyyttä.
– Ehtoollista sanotaan uskovien ateriaksi, mutta minusta se on yhtä lailla syntisten ateria. Jeesuskin aterioi porttojen ja publikaanien kanssa. Ehtoollisella käymisen tapa ilmaisee jotakin, mitä eivät sanat selitä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Jaetaanko ehtoollisella lääkettä vai myrkkyä? Riippuu siitä, ketkä hyväksytään mukaan
PuheenvuorotKirkkokunnat eivät kutsu toistensa jäseniä ehtoolliselle. Näin rikotaan Jeesuksen käskyä: ”juokaa tästä, te kaikki”