Kuula: Jaetaanko ehtoollisella lääkettä vai myrkkyä? Riippuu siitä, ketkä hyväksytään mukaan
Kirkkokunnat eivät kutsu toistensa jäseniä ehtoolliselle. Näin rikotaan Jeesuksen käskyä: ”juokaa tästä, te kaikki”
Olen luterilaisena pappina pitämässä jumalanpalvelusta. Katolinen pakolaisperhe tulee kirkkoon joka pyhä, mutta ei ehtoolliselle. Se kun ei käy. Katolinen oppi kieltää tulemasta ja luterilainen kohteliaisuus antamasta.
Kestämätön tilanne. Miksi kirkkokunnat eivät voisi jakaa leipää ja viiniä toisilleen tuosta vaan? Mikä ihme sen estää? Itse Jeesus käskee jo asetussanoissa: ”juokaa tästä, te kaikki”.
Kysyn kirkon oppineistolta, miksi emme tottele Herraa. Ensin sieltä myönnetään asetelman kipeys. Herran aterian pitäisi olla kaikkien kristittyjen yhteinen juhla. Katkennut ehtollisyhteys on syvä haava kristikunnan sydämessä.
Sitten tulevat teologiset perusteet. Pitkä tarina tiivistyy näin. Ehtoollinen ei ole vain Jumalan ja yksittäisen ihmisen välinen juttu, vaan siinä ollaan yhteydessä myös kirkkoon eli seurakuntaan. Siksi kirkkokuntien on ensin saavutettava riittävä rakenteellinen yhteys ja ajatuksellinen yksimielisyys. Sitten vasta voidaan käydä samaan pöytään aterialle.
Aivan nyrjähtänyttä logiikka. Jeesus antoi ehtoollisen kaikkien seuraajiensa yhteiseksi juhlaksi, mutta olemme tehneet siitä riittävän samanmielisten kirkkoperheiden yhteysaterian. Opillinen hienosäätö asettuu ihmisen ja Jeesuksen väliin.
Tällaisella ei voi olla siunausta.
Jos ei jaeta kaikille, syödään tuhoksi ja tuomioksi.
Mieleen tulevat Paavalin ajan kristityt Korintin kaupungissa. He kokoontuivat ehtoollisen viettoon aivan väärällä tavalla. Kukin söi omia ruokiaan niin että toinen oli nälissään ja toinen juovuksissa.
Paavalin mielestä se ei ollut oikeaa ehtoollista alkuunkaan. Jos ei jaeta kaikille, syödään tuhoksi ja tuomioksi.
Pelkään pahoin, että nykyisen kristikunnan ehtoolliset ovat samanlaisia. Ne eivät ole oikeita ehtoollisia, vaan jotain aivan muuta. Niissä ei juhlita kristittyjen yhteyttä vaan kuppikuntaisuutta.
Ja mikä pahinta, sellainen Herran aterian teeskentely ei paranna vaan sairastuttaa. Se muuttaa taivaallisen lääkkeen myrkyksi.
Niinpä ehdotan seuraavaa: edetään tärkein kärki edellä. Tärkeintä ehtoollisessa on, että se välittää yhteyden ihmisen ja Kristuksen välille. Näin se parantaa ja hoitaa meitä monin tavoin.
Avataan siis rohkeasti ehtoollispöydät kaikille kristityille. Jaetaan jokaiselle ja mennään kaikkiin pöytiin. Rukous ensin, oppi sitten.
Kirkko-opilliset nyanssit toki naarmuuntuvat tässä. Mutta näin käyttäisimme ehtoollista oikein. Kaikkien yhteinen ehtoollinen kun ei ole päämäärä, palkinto saavutetusta yhteydestä. Se on väline sitä kohti, lääke sydänhaavojen parantamiseksi.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ehtoollisen voi poikkeusoloissa nauttia etänä – onko näin?
PuheenvuorotMarja Heltelä, Terhi Paananen ja Jouni Turtiainen ottavat kantaa ajankohtaiseen kysymykseen.
Kuula: Kaikkein paskinta työtä on työnhaku
Puheenvuorot
