Ehtoollispöytä tulee tarvitsevan luo
Riitta Eloranta ihmetteli (VL 8.9.), miksi kehitysvammaisten konfirmaatiossa elokuussa esiintyneet kehitysvammaisten kuorolaiset eivät päässeet polvistumaan alttarin ääreen, vaan ehtoollinen tarjottiin heidän esiintymispaikallaan, joka jäi pianon taakse.
Korson kirkossa vietettiin 14.8. kehitysvammaisten konfirmaatio, mutta mahdollisesti kirjoittaja viittaa kuitenkin 7.5. toteutettuun autistirippikoulun konfirmaatioon, jossa esiintyi kehitysvammaisten musaryhmä.
Tässä yhteydessä ehtoollinen jaettiin konfirmoitaville heidän istuessaan etupenkissä. Näin tilanne muistutti rippikouluviikon aamumessua, mikä loi turvallisuudentunnetta autisteille. Kyse oli siis asiakaslähtöisyydestä, nuorten tarpeiden huomioon ottamisesta, mikä on kirkon vammaistyön perusperiaatteita.
Samasta syystä ehtoollinen jaettiin liikuntarajoitteisille musakerholaisille heidän omille istumapaikoilleen. Hyvin harva heistä olisi kyennyt polvistumaan, vaikka heidät olisi saatu tuotua alttarikaiteelle.
Tällaisissa tilanteissa ehtoollispöytä laajenee jokaisen tarvitsevan luokse, hänen omia tarpeitaan kunnioittaen. Jokainen on kutsuttu Herran aterialle Korson kirkossa, siten kun se on hänelle itselleen mahdollista.
Lea Karhinen
diakoniapastori
Minna Kovalainen
kehitysvammaistyön vs. diakoni
Kimmo Saares
vt. kirkkoherra
Jaa tämä artikkeli: