Onko tavallinen tallaaja suojassa nettiurkinnalta?
Ei erotu joukosta
Netti on armoton. Jos teet siellä jotakin, kannat siitä vastuun lopun elämääsi. Sekin saattaa riittää, että muut kertovat siellä tekemisistäsi.
Hakukone löytää entiset työpaikkasi, urheilutuloksesi, pöytäkirjat järjestöistä, joissa olet puuhaillut, adressit, jotka olet allekirjoittanut, ja kaikki hölmöydet, joihin olet nimesi kirjannut. Facebookissa tai vastaavassa palvelussa kerrot ehkä liikaa itsestäsi omalla nimelläsi.
Kun haet töitä, mahdollinen työnantajasi googlaa sinut. Jos hän löytää hyvää, se on eduksi. Jos hän löytää epäilyttävää, työn saa joku toinen.
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan viidesosa työnantajista oli etsinyt netistä tietoa työnhakijoista. Näistä kolmasosa oli hylännyt hakijan netistä löytämänsä takia. Tämä oli vuosi sitten. Luulisi, että nykyään jokaikinen työnantaja tutkii hakijan taustat, kun se on niin helppoa.
Paitsi, ettei aina ole. Yksi asia suojaa tehokkaasti: tavallinen nimi. Jos olet Toni Virtanen, Liisa Jokinen tai Timo Saarinen, hakukone löytää tuhansien kaimojen tietoja satojatuhansia sivuja, eikä työnantaja tiedä, kuka niistä olet. Kerrankin tavallisesta nimestä on etua!
Taitava etsijä saattaa silti löytää tietoa. Sitä voi etsiä sähköpostiosoitteella, tai nimihakuun voi yhdistää asioita, joista on saanut vihiä. Yksi löytö saattaa johtaa toiseen. Usein nimimerkin turvin foorumeilla kirjoittavatkin tunnistetaan yhdistelemällä asioita.
Jaa tämä artikkeli: