null Ei lady vaan leijona

Pirjo Lackberg vinkkaa, että Lumossa on Äiti Teresa ‑peittojen näyttely tammikuun 30. päivään asti.

Pirjo Lackberg vinkkaa, että Lumossa on Äiti Teresa ‑peittojen näyttely tammikuun 30. päivään asti.

Ei lady vaan leijona

Miespuoliset leijonat lienevät tutumpia kuin naisleijonat. Vantaalla on kuitenkin toiminut jo kymmenen vuotta Lions Club, jonka jäsenet ovat naisia. Heitä ei pidä sekoittaa ladyleijoniin, jotka ovat miesleijonien puolisoita. LC Vantaa Komeetat on yhdistyksen nimi ja siihen kuuluu kolmisenkymmentä naista.

— Me olemme leijonia ja meidän miehemme ovat ladyja, sanoo yhdistyksen jäsen Pirjo Lackberg nauraen ja katsoo samalla tiukasti silmiin — että tuliko asia ymmärretyksi.

LC Vantaa Komeetat sai alkunsa, kun yksi lady kyllästyi pelkkään kahvinkeittoon. Hän halusi tehdä enemmän toisten hyväksi. Lady kysyi mukaansa leijonaklubin perustajiksi muita aktiivisia ja aikaansaavia naisia, muun muassa Lackbergia.

— Jos omat asiat ovat kunnossa, voi auttaa muita. Kun lapseni kasvoivat murrosiän yli, mietin mitä nyt tekisin, ja niin lähdin mukaan perustamaan Komeettoja, Lackberg kertoo.

Nuoret etusijalla

Lions Club on kansainvälinen avustusjärjestö, jossa toiminta-ajatuksena on avun antaminen vähempiosaisille. LC Vantaa Komeetat kerää rahaa vuosittain järjestettävällä tähtiartistikonsertilla.

Korson Lumon salissa on esiintynyt niin Kari Tapio, Tapani Kansa kuin Katri Helena. Pääsylippu- ja kahvinmyyntituloilla avustetaan nuorisoyhdistyksiä, urheiluseuroja, päiväkoteja, vastaanottokoteja ja turvakoteja. Komeetoilla on Planin kautta kummilapsia eri puolilla maailmaa. Pari vuotta sitten klubi lahjoitti Helsinki-Vantaan lentoasemalle huumekoira Mitron.

Komeettojen painopiste on nuorten auttamisessa. Klubi organisoi Lions Quest -koulutusta, jossa perehdytetään opettajia nuorten terveen elämän ja normaalin itsetunnon tukemiseen. Klubilla on myös nuorisovaihtoa ja se lahjoittaa stipendejä kouluille.

— Auttamiseen saattaa jäädä koukkuun, niin että haluaisi pelastaa koko maailman. Mutta kaiken tekeminen ei tietenkään ole yhdelle ihmiselle mahdollista, vaan jokainen voi löytää oman tapansa auttaa, Lackberg sanoo.

Hienostorouvien harrastelua?

Pirjo Lackberg vetää klubin käsityökerhoa. Siellä neulotaan sukkia, Äiti Teresa -peittoja sekä pinkkejä ja oransseja kaulaliinoja rintasyöpäpotilaille. Kaikki eivät osaa tai halua neuloa, niinpä osa kerholaisista sommittelee peittojen palaset tai päättelee lankoja. Lisäksi kerhossa on harjoiteltu koukkuamista, salomoninsolmun tekemistä, kantapään neulomista, huovuttamista ja dominoneulomista.

— Usein luullaan, että leijonanaiset ovat hienostorouvia, jotka vähän raottavat kukkaronsa nyörejä köyhien hyväksi. Mutta me olemme kyllä tavallisia työssäkäyviä naisia, jotka haluavat tehdä jotakin muiden auttamiseksi.

LC Vantaa Komeetoilla on Saksassa ystävyysseura, jonka kanssa he käyvät kirjeenvaihtoa. Käsityökerholaiset ovat tehneet huovuttamalla pieniä kukkia, jotka he lähettivät Saksaan. Paikalliset leijonat ilahduttivat siellä vanhainkodin asukkaita Suomessa tehdyillä kukkasilla.

— Yhdessä tekemisessä on voimaa, vakuuttaa Lackberg.

Opettaja näkee nykymeiningin

Käsityöinnostus on Pirjo Lackbergille perintöä lapsuudenkodista, jossa äiti teki aina käsitöitä. Lackberg on niitä naisia, jotka istuvat televisionkin ääressä neule käsissään. Hän ei siis katsele televisiota, vaan kuuntelee sitä.

Lackberg toimii Hakunilanrinteen koulussa englannin ja ruotsin kielen lehtorina. Vapaa-aikana hänet löytää usein metsästä etsimässä kasveja tai vaikkapa kääpiä. Hän värjää itse neulomansa langat.

— Olen päivittäin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Koko ajan jollakin on minulle asiaa: oppilailla, kollegoilla ja lasten vanhemmilla. Käsillä tekeminen merkitsee minulle samaa kuin liikunta. Se nollaa päivän tapahtumat, kun sitä saa ja voi tehdä yksin.

Opettajan työtä Lackberg pitää näköalapaikkana suomalaiseen yhteiskuntaan. Siinä näkee, miten perheet jaksavat ja miten lapset voivat. Monet jaksavat huonosti, ja siksi Lackberg haluaa olla mukana auttamassa.

— Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä tämän yhteiskunnan jäseneksi. Jos vanhemmat eivät syystä tai toisesta kykene pitämään perheestään huolta, miten nuori oppisi pitämään huolta itsestään?

"Auttamiseen saattaa jäädä koukkuun, niin että haluaisi pelastaa koko maailman."

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.