Antti Heikki Pesonen muistaa nähneensä 11-vuotiaana Tikkurilan Bio Grandissa Jurrassic Park -elokuvan.
Ei tekstiä ilman kuvaa
Antti Heikki Pesonen haaveili sarjakuvien piirtämisestä, mutta päätyi elokuvaohjaajaksi.
Elokuvaohjaaja Antti Heikki Pesonen miettii käsikirjoitustaan päivällä ja alkaa kirjoittaa, kun tulee pimeä. Usein kirjoittaminen jatkuu aamuyön tunneille asti.
– Vireystilan laskiessa ei sensuroi itseään. Luen päivällä yöllä kirjoittamani tekstin, ja olen huomannut, että teksti huononee, jos sitä alkaa kirjoittaa uusiksi. Yöllä alitajunnasta tullut teksti on parempaa.
Pesosen käsikirjoitukset ovat dialogivetoisia, mutta erityisesti häntä kiehtoo kuva. Pelkkä proosan tuottaminen ei häntä innosta.
– Tekstit syntyvät tunteiden kautta. Joku tunne vie mukanaan, muuttuu henkilöhahmoksi ja alkaa elää. Siitä alkaa muodostua elokuvan tarina.
Lapsena Antti Heikki Pesonen oli – ja on vähän edelleen – kova sarjakuvaharrastaja. Aku Ankat eivät olleet hänen juttunsa, vaikka hän luki joskus niitäkin. Pääasiassa hän keräili ulkomaisia supersankarisarjakuvia, esimerkiksi Tinttejä ja scifiä. Pojalle tuli halu tehdä sarjakuvia myös itse.
– Ensirakkaus oli sarjakuva, ja kun ala-asteikäisenä tajusin, etten osaa piirtää, vaihdoin unelmani sarjakuvan tekemisestä elokuvan tekemiseen.
Yläasteella Pesonen selasi opinto-opasta läpi. Hän etsi oppilaitosta, jossa voi opiskella elokuva-alaa ja löysi Taideteollisen korkeakoulun.
– Alan valintani oli arkipäiväinen juttu. En paljon julistellut haaveitani kenellekään. Päätin, että elokuva-alaa lähden yrittämään, ja aika monomaanisesti vain etenin sitä kohti.
Armeijan jälkeen edessä olivat elokuvataiteen osaston pääsykokeet ja ohjaajapuolelle haku. Pesonen pääsi sisälle. Viitisen vuotta opiskeltuaan hän alkoi saada palkkaa kirjoittamisesta. Työpaikka löytyi Yleltä. Siellä hän teki sketsejä, nuortensarjaa ja Emma-gaalaa, kunnes tuli tunne, että pitäisi tehdä jotain omaa.
Pesonen palasi takaisin opiskelemaan valmistuakseen. Lopputyönään hän käsikirjoitti ja ohjasi Korsoteorian.
Korsoteoria-lyhytelokuva voitti ilmestymisvuotenaan 2012 Tampereen elokuvajuhlilla Risto Jarva -palkinnon ja kotimaisen kilpailun erikoispalkinnon. Saksassa Sehsüchten-lyhytelokuvafestivaaleilla se sai parhaan elokuvan ja parhaan näyttelijän palkinnot.
Elokuvan pääosassa on näyttelijä Armi Toivanen, niin kuin on Pesosen uusimmassa Päin seinää -elokuvassakin.
– Elokuvien roolitukset tapahtuvat intuitiivisesti. Armi Toivanen on karismaattinen ja vahva habitukseltaan, ja molemmissa leffoissani on tarvittu näitä ominaisuuksia. Toki näyttelijällä täytyy olla karismaa, että häntä jaksaa katsoa puolitoista tuntia.
Antti Heikki Pesosen mielestä on olemassa kahdenlaisia elokuvaohjaajia.
– On opettavia ohjaajia ja minun kaltaisiani ohjaajia, jotka eivät opeta, mitä näyttelijän pitäisi tehdä. Minä valitsen tavan, miten kohtaus tehdään. Jokaisen kohtauksen voi tehdä miljoonalla eri tavalla.
Jos kohtauksessa on huomautettavaa, Pesonen sanoo siitä näyttelijälle aina suoraan – mutta kohteliaasti.
– Suora kommunikaatio on aina parempi, sillä sitä ihmiset ymmärtävät, mutta sen pitää tapahtua kunnioittavasti. Jos ohjaajan suhde näyttelijöihin ei ole hyvä ja kunnioittava, se näkyy lopputuloksessa negatiivisesti.
Elokuvilla on tekijälleen merkityksiä tunnetasolla, mutta Pesonen ei halua antaa katsojille lukuohjetta, että ”tämä leffa kertoo tästä”.
– On paljon mielenkiintoisempaa kuulla, mitä katsojan oma mieli tuottaa elokuvistani, oli se sitten positiivista tai negatiivista.
Ohjaaja on yllättynyt siitä, kuinka suuren huomion hänen elokuviensa miljöö on saanut. Pesosen molemmat elokuvat kertovat lähiöelämästä.
– Minulta kysytään usein, miksi elokuvieni tapahtumat sijoittuvat lähiöön, vaikka lähiö ei ole elokuvissani mitenkään romantisoitu ympäristö, eikä mikään inhorealistinenkaan. En liitä lähiöihin mitään arvolatausta.
– Minulle lähiö on luontainen ympäristö, jossa kasvoin. Asuin elämäni ensimmäiset 21 vuotta Korsossa ja kävin Tikkurilassa lukion.
Kymmenen vuoden takainen Korson keskusta on nykyisin modernisoitu ja Tikkurila on muutoksen kourissa. Antti Heikki Pesonen on käymässä Tikkurilassa pitkästä aikaa.
– Minulle tuli nostalginen olo. Vähän yllätyin siitä, mutta varmaan olo johtuu Tikkurilan uudesta asemarakennuksesta. Muutos on niin konkreettinen. Mieleen nousee myös kysymys siitä, kuinka itse on muuttunut.
Isot rakennusprojektit Vantaalla kiinnostavat Pesosta. Hän on seurannut kehäradan etenemistä.
– Tikkurilan uusi asemarakennus ja tuleva kehärata ovat vallan hienoja juttuja. Ne lisäävät julkista liikennettä ja lentokentälle pääsee junalla.
Pesonen on asunut Helsingissä jo kymmenen vuotta. Vantaalaisuus edustaa hänelle jalat maassa -mentaliteettia.
Kuka?
Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Antti Heikki Pesonen, 32, asuu Helsingissä. Lapsuuden ja nuoruuden koti oli Vantaan Mikkolassa.
Mitä?
Pesosen käsikirjoittama ja ohjaama Päin seinää on vuoden 2014 parhaan elokuvan Jussi-ehdokkaana. Voittajat julkistetaan Jussi-juhlassa Kaapelitehtaalla. Suora lähetys MTV3-kanavalla su 1.2. klo 19.30.
Motto
Mitä vähemmän odotat ja haluat, sitä onnellisempi olet.
Jaa tämä artikkeli: