Elämä kuin Neva-joki
Laila Hirvisaari: Minä, Katariina. Otava 2011.
Venäjän keisarinna Katariina II oli räväkkä nainen. Kirjailija Laila Hirvisaari tuo hänet lukijan eteen 14-vuotiaana Anhalt-Zerbstin prinsessana, joka haetaan Venäjälle valmistautumaan keisarinnaksi.
Romaanin kehyskertomus on älykäs. Siinä vanha kamaripalvelija ja Katariina selvittelevät keisarinnan elämää muistiinpanojen, salattujen kirjeiden ja muistikuvien varassa. He haluavat, että asioiden kulku esitetään historiallisesti oikein ja kipeätkin asiat kerrotaan rehellisesti.
Kehitysvammaisen homoseksuaalin suurruhtinas Pietarin kanssa Katariinalta ei onnistunut avioliiton perimmäinen tarkoitus: lapsen saaminen. Niinpä diktaattorikeisarinna Elisabet määräsi raskauden alkamaan vierain voimin. Kolmen keskenmenon jälkeen Katariina synnytti lapsia, joiden hoitaminen häneltä kuitenkin estettiin.
Raju, turmeltunut, valtaan rakastunut nainen analysoi kamaripalvelija Leonin kanssa omiakin vikojaan ja syntejään välillä uskomattoman suoraan. Hän on perillä politiikasta, mutta havahtuu myöhään köyhien ja orjien kohtaloon.
Hirvisaaren kerronta on ronskia, kaunista ja lumoavan ristiriitaista. Henkilökuvista piirtyy uskottavia. Romaanin lujuus on ihailtavaa.
Jaa tämä artikkeli: