Lapsen ystävyys on isovanhemmalle valtava ilo.
Elämää isoäitinä
Anja Porio: Tule mummi leikkimään – isoäidin runoja. Kirjapaja 2013.
”Kukaan ei muista syödä / lakit ja laukku katoavat kiireessä. / Äkkiä vauvaa katsomaan!”
Anja Porion proosarunot kertovat vauvoista ja isovanhemmista, joista tulee pikkuisten käsittelyssä ihan hyytelöä. ”Vanhat vain autuaana hymyilevät / kun pieni heitä pompottaa”.
Silti kultalapsi on mummilla vain lainassa, ”pikkiriikkisen hetken / nanosekunnin verran”.
Vauva kasvaa, ja isoäidin kokemusmaailmaan tulevat lastenlasten kautta tanssiopiston kevätnäytös, vaskisoittimet kirkkokonsertissa ja Maamme-laulu koulun kevätjuhlassa.
Tulee sekin aika, kun mummo ja ukki eivät enää jaksa. Vintiöt imevät energiat viimeiseen tippaan.
Porio kuvaa isoäitiyttä monipuolisesti ja lopuksi kehottaa jaksavia vanhoja ihmisiä hakeutumaan varamummoiksi ja -vaareiksi. Kaikilla lapsilla ei ole omia isovanhempia, ja vaikka olisikin, nämä ovat saattaneet vaikkapa lentää etelän aurinkoon, kauas pois.
Porio vakuuttaa, että lapsen ystävyys on valtava ilo. Sen piiriin kannattaa hakeutua.
Sanna Pelliccioni on piirtänyt kirjaan hauskat kuvat.
Jaa tämä artikkeli: