Elämän jälkiruoka
Ei sitä nuorena äitinä tajunnut, miten suuri asia lapsenlapset ovat isovanhemmille. Nyt kun itse on isoäiti, alkaa ymmärtää jotakin siitä. Isovanhempien ja lasten suhde on ihan erityinen.
Pappa hemmottelee lastenlapsia mielin määrin, milloin roskaruualla, milloin jäätelöllä. Hän pitää huolta, ettei heistä tule tosikoita. Lasten pitää olla tarkkana, että he huomaavat, milloin pappa juksaa. Hän on pojille idoli ja roolimalli, jonka askelissa pienet seuraavat matkien joka liikkeen ja eleen. Minä taas tapani mukaan huolehdin kaikesta — liikaakin. Toisinaan leikin lasten kanssa tai pelaan jalkapalloa. Luen iltasadut ja rukoilen iltarukouksen.
Mutta me isovanhemmat emme tietysti ole aina läsnä nuorten perheiden elämässä. Meistähän voisi tulla maanvaiva! Me olemme hätävara, joka astuu palvelukseen tarvittaessa, kun lapset sairastavat tai heitä pitää kuljettaa harjoituksiin. Eräs ystäväni väitti, että koko Suomi pysähtyisi, jos mummoja ei olisi. Minä jatkoin, että Venäjästä puhumattakaan.
Jos me isovanhemmat voimme jakaa lapsenlapsille jotakin elämänkokemuksestamme tai antaa rakkautta, turvallisuutta, uskoa ja toivoa, se on meille suuri ilo. Mutta paljon enemmän lapsenlapset antavat meille. Heidän kiintymyksensä ja luottamuksensa on niin rajatonta, että se riisuu aseista. Tämä on sitä jälkiruokaa, joka tekee elämän elämisen arvoiseksi.
Joskus meiltä evätään oikeus elämän jälkiruokaan. Jos lapsenlapsia ei ole, monet ottavat suojateikseen kummilapsensa tai lähisukulaisensa lapset. Kaikkein kipein tilanne syntyy, jos ja kun vanhemmat avioeroriitojensa myötä riistävät lapsiltaan oikeuden tavata isovanhempiaan. Lapsi häviää kaksinkertaisesti menettäessään lähiyhteyden sekä toiseen vanhempaansa että hänen vanhempiinsa. Isovanhemmat menettävät yhtä paljon, jos jo solmittu yhteys lapsenlapseen katkaistaan vastoin heidän ja lapsen tahtoa.
Lakiin ja asetuksiin pitäisi saada muutos, joka turvaisi avioerotilanteissa myös lapsen ja isovanhempien tapaamisoikeuden. Rakastavat isovanhemmat voivat pitää lapsen turvallisuuden tunnetta yllä vaikeiden muutosten keskellä. Tämäkin on elämän jälkiruokaa, vaikka sitä syötäisiin kyyneleet silmissä.
Jaa tämä artikkeli: