Elämän paino

• 29.02.2012 08:45
• Hannu Pöntinen Vantaankosken seurakunnan kirkkoherra

Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.”

Luuk. 7:44

Kun poikani olivat pieniä, kaksi vanhinta veljestä keskusteli Jumalasta ja hänen mahdollisuuksistaan. He miettivät, jaksaako Jumala kantaa maailmaa ja päätyivät toteamaan: ”Kyllä jaksaa.”

Seuraavaksi he suhteuttivat asiaa lähemmäksi todellisuutta ja miettivät, jaksaako iskä kantaa maailmaa. Usko omaan isään oli siinä vaiheessa luja ja he päätyivät toteamaan: ”Kyllä jaksaa.” Sitten nuorempi katsahti äitiä ja sanoi suojelevasti: ”Älä sinä koske siihen, se on hyvin painava.”

Elämä pysäyttää meitä itse kutakin painonsa äärellä. Kyynel kertoo väsymyksestä, vaillinaisuuden tunteesta, hyväksytyksi tulemisen kaipuusta. Joskus niitä riittää jalkojen pesuun, joskus vain silmäkulma kostuu. Kaipuu painojen pois heittämiseen on kuitenkin iso.

Käden kosketus olkapäällä, hiljainen myötäeläminen, kohtaava katse kertovat: ”Minä kuulen.” Kristus tahtoo tänäänkin sanoa: ”Minä jaksan, sinun ei tarvitse. Jätä painot ja murheet, vaikka kuinka isot. Minä kannan. Kaikki. Kaikkien.”