Tangotaituri lasikopissaan. Leppävaaran seurakunnan vahtimestari löytää tangosta ja Raamatusta yhtäläisyyksiä, eikä ajatus tangomessustakaan kuulosta hänestä hassummalta.
Elämänjanoiselle taivas on rajana
Timo Lahtimo on työskennellyt rautakaupassa, aasinhoitajana ja Benelux-maiden merimieskirkossa. Laaja repertuaari sopii tulevalle suntiolle, jolla on pahe. Tango.
Nuorisokolmikko yllättyy kävellessään keskiviikkona läpi Leppävaaran kirkon sisäpihan. Lähellä kadulle laskevaa portaikkoa räpsyvät salamavalot, ja tangon laulumelodia vahvistuu. Isoista ikkunoista näkee, kuinka vahtimestari laulaa antaumuksella lehtikuvaa varten lasikopissaan.
”Hei, tuolla laulaa joku!”, nuoret hihittelevät kulkiessaan ohi.
En yhtään ihmettelisi jos Timo Lahtimo, kirkon vahtimestari, laulaisi kuvaushetkellä juuri Haavetangoa. Sen sanomaan kiteytyy osuvasti, miten Lahtimo puhuu unelmistaan.
Timo Lahtimo tahtoo laulaa myös tulevaisuudessa, paljon, ja tangoja. Hän on osallistunut neljä kertaa Tangomarkkinoille. Tänä vuonna hän karsiutui täpärästi ennen välieriä. Lahtimo tietää, että pääseminen kisan kärkikahinoihin vaatii vuosien työn.
”Laulukisassa pärjääminen ei ole kuitenkaan syy, mikä saa jatkamaan tangon parissa. Ennemminkin toivon, että saan laulaa tärkeäksi kokemaani musiikkia ihmisille.”
Lahtimo opiskelee oppisopimuksella suntioksi Leppävaaran seurakunnassa vahtimestarin työn lomassa, ja hän valmistuu ensi kesään mennessä. Sitten edessä on jännittävä risteys, paljon houkuttelevia vaihtoehtoja miehelle, joka ei arastele uusia haasteita.
Yksi asia on kuitenkin varma.
”Laulun tiellä tässä ollaan. Jos luoja suo, niin se myös jatkuu. Se, missä muutoin ollaan vuoden päästä, on arvoitus.”
Lahtimo kuvailee olevansa perso elämälle. Hän ei halua suunnitella liiaksi tulevaa, mutta pitää unelmiaan elinvoimaisina. Tangon hän listaa paheeksi ylitse muiden.
”Jos jollakin menee suklaalevy kevyesti illan aikana, ja se on heille pahe, niin mä saatan kuunnella Myllypurosta Kotkaan kolme tangolevyä eikä ole ähky olo lainkaan. Pystyn ottamaan tangoa rajattomasti vastaan”, Lahtimo hymyilee.
Lahtimo on ehtinyt tehdä vaikka mitä nuoreen ikäänsä nähden. Aasinhoitajana hän työskenteli Lohjalla. Työ lukeutui siviilipalvelukseen Kansan Raamattuseuran toimintakeskuksessa. Siellä toimii muun muassa kristillinen teatteri, Raamattukylä, jonka parrasvaloihin Lahtimo päätyi näyttelemään muun muassa kirahvia.
Ennen Raamattukylää Timo Lahtimo oli opiskellut kaupallisen alan tutkinnon, ja kymmenen vuotta sitten ensimmäinen työpaikka oli rautakaupassa. Sitä ennen nuorukainen ahersi kotitilalla isän apuna.
Laulajan tie virisi yläasteen kevätjuhlasta 2001, jolloin kahdeksannen luokan oppilas voitti itsensä. Lahtimoa kiusattiin yläasteella, joten musiikinopettaja päätti auttaa Lahtimoa ja tämän luokkakaveria.
Opettaja kysyi Timolta laulaisiko hän luokkakaverinsa kanssa kevätjuhlassa, mutta luokkakaveri loukkaantuikin moottoripyöräonnettomuudessa. Lahtimon olisi laulettava yksin tai ei lainkaan.
Timo Lahtimo otti haasteen vastaan ja esitti Hollolan yläasteen noin 700 oppilaalle Leevi and the Leavingsin Muotitietoinen-kappaleen.
”Siinä oli käsittämätön jännitys alussa, joka luottamuksen löydyttyä alkoi sulaa. Musiikinopettajan katse viestitti, että hyvin menee. Muistin sanat. Biisin lopussa oli hetken hiljaista, mutta sitten yleisö ponnahti raikuviin suosionosoituksiin.”
Lahtimo katsoi taputtavia kiusaajia silmiin. Se oli iso hetki.
Pienessä maalaiskylässä kasvaneelle yläaste oli askel isoon maailmaan. Koulukiusatun tuki olivat ystävät ja musiikki. Kasiluokan jälkeen rippikoulussa sai laulaa lisää.
Rippikoulu antoi eväitä aikuistumiseen. Ajatukset puntaroivat omaa kristillisyyttä ja arvoja. Hollolan Parinpellon leirikeskuksessa vahvistuivat myös ystävyyssuhteet. Kiinnostus tangoon syntyi riparin aikaan, ja siitä on myös kiittäminen Leevi and the Leavingsia. Yhtyeen kappale Illan viimeinen tango iski voimalla.
Suntion työtä kuulee luonnehdittavan näkymättömäksi, kun laulaja taas on kaikkien nähtävillä. Tilannetaju ohjaa Lahtimoa, eivätkä tango ja kristillinen elämä sulje toisiaan pois.
Satumaa ja Onnenmaa puhuttelevat Lahtimoa, lähes psalmien tavoin.
”Raamatun sanoma on kaipuuta luojan luo, kun tangossa voidaan puhua kaipuusta toisen ihmisen luo.”
Lahtimon elämäntapa tapailee tuttua tangoa. Aavan meren tuolla puolen ovat Benelux-maat, joiden merimieskirkossa mies työskenteli juuri ennen Leppävaaran pestiään. Vapaaehtoisuuteen pohjautunut ulkomaantyö opetti suuren maailman menosta. Kuuluminen kasvatus- ja diakoniatiimiin edellytti perehtymistä niin rekkamiehen hommiin kuin laivatyöhön. Lisäksi Lahtimo hoiti merimieskirkon kiinteistöjä. Tutuiksi tulivat muun muassa Rotterdamin, Brysselin ja Antwerpenin alueet.
Ulkomailla työskentely sopi Lahtimolle, joka nauttii matkustamisesta.
”Se tunne, kun katsoo meren toiselta laidalta Suomen suuntaan. Herää kaukokaipuu.”
Timo Lahtimon Leppävaara-tangon sanat
Siintää maisemassa Panorama Tower - Sello vahvoin neontuikkeineen, tuolla Galleria sinnikkäästi sijoillaan, Albergan kartano tienvarrella paikallaan.
On tässä lähimaisemaa päivinäin, jolloin näen ihmiselon valon ja varjon kasvokkain.
Tältä kalliolta ponnistan kohti uutta, kohti tulevaa.
Paljon kätkeytyy tähän metsämaisemaan sielussa olevaa.
Sitä juurevaa, syvää pysyvää,
joka tiukan paikan tullen auttaa kysyjää.
On tuulisella sijalla hyvä juuriaan luoda.
Siten tietää toimia kuin majakkana pimeään.
Näin voi myös arjen toivoa muillekin suoda, antaa kasvupaikan muistot lääkkeen kipeään.
Hymyn huulilles, kun etsit rohkein mielin, pystypäin - löydät ystävän armaan muistoistas.
Paistaa ilo silmiesi takaa, toivon sätein kirkkahin - löydät vanhan laulun sielun rannoiltas.
Jaa tämä artikkeli: