Elämänohjeena Pyhä Raamattu
Toimittaja Johanna Korhonen pohti kolumnissaan (VL 13.9.), voiko esineitä käyttää siunauksen välikappaleena. Hänen mukaansa Raamattu ei ole sen pyhempi esine kuin Bilteman kuvasto. Korhosen mielestä ei ollut paheksuttavaa, että kirjailija heitti taannoin televisiolähetyksessä olkapäänsä yli Raamatun, koska kysymyksessä on vain esine.
Raamattu on pyhä kirja, koska siinä Jumala osoittaa ihmisille tahtonsa ja pelastuksen. Raamatun teksti on painettu tavalliseen kirjaan, joka tulee ulos kirjapainosta. Siitäkin huolimatta se on ainoa kirjoitettu ilmestys, joka on täydellisesti kaikilta osin Jumalan sanaa. Jos se ei ole pyhää, niin mikä sitten on?
Siinä Korhonen on oikeassa, että luterilaiseen tai muuhunkaan kristinuskoon eivät taikakalut kuulu. Vaikka arkeologit kaivaisivat esiin Paavalin syväjäädytetyn hikiliinan, se ei olisi sen pyhempi esine kuin nenäliinapaketti. Kyse ei ole jonkin esineen pyhyydestä, vaan siitä, että Jumala sitoutuu toimimaan minkä tahansa kautta, missä tahansa tilanteessa. Hänen toimivaltansa on täysin suvereeni — on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Raamattua tai sen arvovaltaa on mahdotonta ymmärtää ilman Pyhää Henkeä, joka opettaa meidät tuntemaan Jumalan. Raamattu on täynnä esimerkkejä, joissa Jumala on käyttänyt jopa esineitä tahtonsa toteuttamisessa. Evankeliumin paradoksi tulee olemaan maailman viisaille aina hullutus ja jopa loukkaus: kukapa tänä aikana enää nostaisi yhden kirjan ehdottomaksi ja vieläpä pyhäksi auktoriteetiksi kaiken muun yläpuolelle?
Mika Niikko
Jaa tämä artikkeli: