Elämyksiä vailla vertaa
Kesäleirillä lapsi oppii sietämään jännitystä ja koti-ikävää, mutta tärkeintä on hauskanpito
Edessä on pitkä kesäloma ja lapsille pitäisi keksiä jotakin tekemistä. Uskaltaisikohan lapsen ilmoittaa kesäleirille?
Keski-Vantaan perheneuvolan psykologi Maarit Pihlman kannustaa alakouluikäisten vanhempia ottamaan kesäleirille menon ainakin puheeksi lastensa kanssa.
– Ei haittaa, vaikka lapsi tuntisi itsensä ujoksi tai arastelisi uusia tilanteita ja ihmisiä, sillä lapset ovat yleensä yllättävän innokkaita menemään leirille.
Pihlman on myös sitä mieltä, että juuri hieman ujot lapset saattavat nauttia leiristä eniten. Leireillä on yleensä paljon ohjattua tekemistä, paljon aikuisia ja ohjaajat auttamassa toisiin tutustumisessa. Jos monen päivän leiri, jossa myös yövytään leiripaikassa, tuntuu liian suurelta haasteelta, voi pienen koululaisen aluksi ilmoittaa päiväleirille.
– Jos lapsi ei innostu leirille lähdöstä, koska jokin asia jännittää liikaa, voi yhdessä miettiä, olisiko pelko voitettavissa. Pakottaa ei kuitenkaan saa, Pihlman painottaa.
– Elämässä ehtii kyllä olla poissa kotoa ja oppia kaikenlaista.
Kavereita ja kädentaitoja
Maarit Pihlmanin mielestä paras ja tärkein syy mennä leirille on se, että siellä on yleensä hauskaa.
– On kavereita ja ohjelmaa, jossa saa käyttää mielikuvitusta, olla ulkona ja harjoittaa kädentaitoja.
– Lapset viettävät nykyään paljon aikaa pelien ja tietokoneiden parissa. Leireillä on yleensä paljon yhteistä tekemistä.
Pieni jännitys ennen leiriä kuuluu Pihlmanin mielestä asiaan, eikä sen vuoksi kannata perua menoa. Leiriä edeltävää jännitystä potevat todennäköisesti kaikki, sekä lapset että ohjaajat, niin ujot kuin rohkeatkin.
– Se, että menee leirille, vaikka jännittää, on osa elämystä. Lapsen kanssa voi etukäteen puhua siitä, että jännitys on myös positiivinen asia. Jos jokin asia jännittää, se on merkki siitä, että asia on tärkeä.
– Leiri voi myös olla hyvä tapa opetella jännityksen sietämistä ja sen voittamista. Kun jännityksen voittaa, itsetunto vahvistuu ja tulee hyvä mieli.
Väsymys voittaa varmasti
Nukkuminen vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa on osa leirielämää. Se voi huolettaa lasta, vaikka hän olisikin ollut kaverilla tai sukulaisilla yökylässä.
– Koti-ikävä on ihan normaali asia. Vanhempien kannattaa kertoa, että sellaisissa tilanteissa ohjaajat auttavat ja leirillä pääsee varmasti syliin. Vanhempien tehtävä on opettaa lapsi luottamaan toisiin aikuisiin, Maarit Pihlman sanoo.
– Lasta voi etukäteen lohduttaa kertomalla, että aikuinenkaan ei välttämättä saa ihan heti unta vieraassa paikassa ensimmäisenä iltana. Toisena iltana nukahtaminen onkin sitten jo helpompaa: väsymys yksinkertaisesti vie voiton.
Pihlman on myös sitä mieltä, että ainakin alle 10-vuotiaan kannattaa ottaa reissuun mukaan unilelu tai vastaava esine, joka muistuttaa kodista ja tuo turvaa.
– Lapselle voi sanoa, että unilelua voi säilyttää kassissa ja pitää siellä, jos sitä ei tunnekaan tarvitsevansa.
Myös uusiin ihmisiin tutustumista voi pohtia etukäteen kotona.
– Kaikkien ei tarvitse olla ulospäinsuuntautuneita tai erityisen sosiaalisia. Kaikkiin lapsiin ei myöskään tarvitse luoda mitään erityistä suhdetta, Pihlman muistuttaa.
– Leirillä aikuiset auttavat kavereiden saamisessa. Tärkeintä on, että jokaisella olisi leirillä edes yksi kaveri.
Käytännön vinkkejä
Kolmen lapsen äitinä ja entisenä partiolaisena Maarit Pihlmanilla on myös muutama käytännön vinkki pienten leiriläisten vanhemmille.
– Ennen leirille lähtöä kannattaa puhua kännykän käytöstä ja siitä, mikä leirin linja on siinä asiassa. Periaate voi olla vaikkapa sellainen, että kännykkää saa käyttää vain iltaisin.
Toinen vinkki on se, että leirille mukaan otettavat tavarat kannattaa nimikoida aivan kuten kouluun tai päiväkotiin lähtiessä.
– Silloin ei tarvitse murehtia tavaroista. Jos tavarat menisivätkin hukkaan tai jos jollakulla onkin ihan samanlainen sadetakki, nimikoidut tavarat löytävät kyllä oikealle omistajalleen.
Maarit Pihlmanin mukaan on vielä yksi asia, johon leiriläisen ja hänen vanhempiensa kannattaa varautua: kun on kerran leirille mennyt, haluaa yleensä mennä sinne toistekin.
Ilmoittautuminen Vantaan seurakuntien kesäleireille ja muuhun lasten kesätoimintaan alkaa 18.3. Lisätietoa www.vantaanseurakunnat.fi.
”Olin siskoni kanssa monena kesänä seurakunnan leirillä Vihdissä. Äidin mielestä seurakunnan leirit olivat kai jotenkin turvallisempia kuin kunnan. Leirit kestivät kolme päivää, mikä oli pienelle lapselle riittävästi.
Leireillä oli kivaa. Siellä oltiin ulkona ja uitiin, Jeesuksestakin kai jotain puhuttiin ja ruokarukoukset opittiin. Iltanuotiot jäivät erityisesti mieleen. Oli sketsejä ja laulettiin paljon. Tiettyyn aikaan päivästä vanhemmat saivat soittaa leiripaikan lankapuhelimeen. Omaa vuoroa odotellessa pelattiin koronaa kunnes joku huusi, että nyt sinun äitisi soittaa.”
Nainen, 53
”Kymppileirillä Tampereella tytöillä oli ongelmana muurahaiset, jotka tunkivat telttaan. He päättivät tehdä ansan, ja kuinka hienolla tavalla: he laittoivat puoliksi syötyjä tahmaisia nallekarkkeja maahan, jotta muurahaiset tarttuvat niihin kiinni.”
Mies, 37
”Olin lastenleireillä ohjaajana. Meitä oli siellä aina muutama tyttö aikuisten ohjaajien lisäksi. Saimme nukkua päärakennuksessa kunnollisissa majoitushuoneissa. Lapset nukkuivat aitoissa. Eräänä yönä yhdessä aitassa oli lepakoita. Puhkesi tietenkin hirveä paniikki. Säikähtäneet lapset sijoitettiin loppuyöksi sisälle meidän huoneeseen.”
Nainen, 27
”Olin kehitysvammaisten kolmen päivän kesäleirillä. Se oli isossa saaressa ja sinne mentiin lautalla. Saaressa oli vanhanaikaisia työkoneita ja siellä syötiin lammasta. Oli hauska reissu ja hyvät säät.”
Mies, 39
”Olin 7–10-vuotiaana pikkuveljeni kanssa seurakunnan kesäleireillä. Siellä oli aina tosi mukavaa. Kristillisyyttä ei tuotu mitenkään häiritsevästi esiin, vaikka olihan siellä hartaushetkiä ja oppitunteja. Olimme veljen kanssa vilkkaita ja tiirailimme, kun tytöt kävivät saunomassa ja uimassa. Jäimme kiinni ja meille pidettiin puhuttelu.”
Mies, 30
”Olen ollut töissä monilla leireillä. Olimme suurleirillä Partaharjulla vuonna 1999. Yöllä oli pakko ottaa lapio käteen ja lähteä kauheassa vesisateessa kaivamaan ojia lasten telttojen viereen, sillä muuten kaikki olisivat olleet litimärkiä. Siitä lähtien olen muistanut ottaa leirille lapion mukaan.”
Nainen, 34
”Leireillä tuli oltua paljon sekä pienenä että vähän isompana. Oli iltanuotioita, kioskijonoja ja niitä oikeita 70-luvun merkkareita, joista osa löytyi klöntiksi liimautuneena vaatteitten seasta. Lisäksi oli laululeikkejä, rastitehtäviä, askarteluja, lipunnostoja sekä kapulalossilla tulemista ja menemistä, sillä leireilimme saaressa. Ja sitten myöhemmin isosena sain kokea samat asiat eri vinkkelistä – merkkarit tosin tuli kaikki syödyksi.”
Nainen, 46
Jaa tämä artikkeli: