Elossa täällä ja siellä

Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Fil. 1:23

• 06.08.2009 12:57
• Päivi Niemi-Impola Vantaankosken seurakunnan pappi

Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa", toteaa Vanhan testamentin Job.

Istuimme Terhokodissa ystävämme sairashuoneessa. Puhuimme hautajaisista. Ystävämme sanoi, että hän ei pelkää. Hän tietää, mihin on menossa ja että rakkaat tulevat aikanaan perässä. Neljä viikkoa myöhemmin hautajaisissa joku pohti, että nyt ystävämme tietää sellaista, mitä me muut vasta aavistelemme.

Minä kyllä pelkään. Entä jos joudun luopumaan jostakin olennaisesti elämääni kuuluvasta? Jos sattuu onnettomuus? Jos lapset sairastuvat pahasti? Jos koti palaa? Jos kissa jää karkuteillä auton alle? Kaikki tärkeä ja rakas on saman katoavaisuuden alla.

Olen muistanut ystävämme luottamusta. Mitä sellaista hän nyt tietää, mitä minä vasta toivon?

"Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta", kirjoitti Paavali filippiläisille. Elossa täällä ja elossa siellä. Sehän meille on luvattu. Siihen luottamukseen nojaten luopuminen ei olekaan niin pelottavaa. Sitä rauhaa sydämeni kaipaa.

"Isä, sinun käsiisi minä jätän henkeni."

Ensi sunnuntai on 17. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jeesus antaa elämän. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 86:10–13, Jes. 26:12–14, 19 tai 1. Kun. 17:17–24, Fil. 1:20–26 ja Joh. 5:19–21.