En huudakaan takaisin
Lapset kiukuttelevat aamukiireessä, liikennevalot lällättävät punaisina, eikä työkaveri malta olla tekemättä numeroa siitä, että myöhästyit. Ollapa taikasanat, joilla loihtia itsensä rauhalliseksi arjen murjoessa.
Mutta sellaiset sanat ovat olemassa: Herran nimeä voi käyttää hätänumeroyhteytenä Taivaaseen. ”Joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu”, lupaa apostoli Pietarikin.
Herran nimi on ikivanha konsti rauhoittua muistamaan sitä, miten Jumala toivoisi meidän käyttäytyvän. Kautta historian kristityt ovat toistaneet Jeesuksen nimeä, tai lyhyitä ytimekkäitä rukouksia. Samasta on kyse, kun hasidijuutalainen kutsuu elämäänsä maailmankaikkeuden Herraa hokemalla Ribono Shel Olam.
Kokeillaanpa. Ennen kuin kivahdan työkaverille, sanonkin mielessäni ”Herra, auta ja anna anteeksi”. Otollinen hetki piikitellä takaisin ehtii mennä ohi, ja kun työkaveri iltapäivällä käyttäytyykin minua kohtaan ystävällisesti, olen tyytyväinen, etten ärähtänyt.
Ja kun muksut seuraavan kerran marisevat, en kiljaisekaan ”Hiljaa!” vaan mutisen rauhassa itsekseni ”Herra Jeesus Kristus Jumalan poika armahda minua”. Lapset eivät ehkä villiinnykään eteisessä itkupotkuraivariin.
Tämähän toimii. Ennen pitkää huomaan toistavani Herran nimeä silloinkin, kun asiat ovat hyvin.
Jaa tämä artikkeli: