Enkelit symboleina
Espoon Seurakuntasanomat on ottanut esiin mielenkiintoisia teemoja enkeleistä ja rajakokemuksista. Niissä kuitenkin pitäydytään perinteisissä tulkinnoissa taivaasta ja helvetistä sekä henkiolennoista, hyvistä ja pahoista, konkreettisena todellisuutena. Tämä kokemistapa alkaa olla tavalliselle länsimaiselle ihmiselle vaikea tai mahdoton. Myös uskontunnustukset ovat outoja, ellei niitä lueta vain hokemina, sisältöä miettimättä.
Tuntuu siltä, että jumalakäsitys on taas, kuten Jobin ja Jeesuksen aikaan, jäänyt jälkeen ihmisten psykologisesta kehityksestä. Maaginen maailmankuva, jossa psyykkiset ilmiöt henkilöidään itsenäisesti olemassa oleviksi olennoiksi on jo vieras monille. Herkille ihmisille se voi olla kohtalokas. He kauhistuvat Jumalan asettamaa helvettiä ja pelkäävät tehneensä "synnin pyhää henkeä vastaan", kenties jonkin terveesti kriittisen ajatuksen vuoksi.
Autoritäärisesti kasvatettu ihminen kauhistuu auktoriteettia kyseenalaistavaa Luciferia, Prometheusta, Saatanaa aivan niin kuin ennen vanhaan. Jos lapsen tunteita ja ajatuksia kuullaan ja kunnioitetaan, ei jakoa Hyvään ja Pahaan tarvita, mieli integroituu eheäksi.
Ilmestyskirja päättyy visioon Uudesta Jerusalemista, jossa Saatana on häivytetty eikä temppeliä ole, koska vanhurskaus vallitsee kaikkialla.
Uskontojen hahmot ovat "psyykkisiä tosiasioita" — C. G. Jungin määreellä. Ne muuttuvat. Jos mielikuvien ei anneta kehittyä psykologisen evoluution mukana, uskonto hylätään. Kirkon täytyy avata oppiinsa mahdollisuus tulkita enkelit ja saatanat hyvän ja pahan tahdon symboleina. Taivas ja helvetti syntyvät siitä, miten meidän muistomme koetaan jälkeenjääneiden mielessä.
Uskosta voimanlähteenä, rikkaina mielikuvina ja sisäisenä dialogina hyvänä persoonana koetun Jumalan kanssa ei tarvitse luopua. Koko kristillisen tradition sisältämää viisautta ja lohdutusta ei olisi hyvä menettää.
Jaa tämä artikkeli: