Ennen lapsen surmaa
Uhka esiin. Perheen vaikeudet ovat yleensä monen viranomaisen tiedossa ennen kuin vanhempi riistää lapseltaan hengen. Ongelmia on parisuhteen, mielenterveyden tai talouden kanssa.

Uhka esiin. Perheen vaikeudet ovat yleensä monen viranomaisen tiedossa ennen kuin vanhempi riistää lapseltaan hengen. Ongelmia on parisuhteen, mielenterveyden tai talouden kanssa.

Ennen lapsen surmaa

Vanhempien ero on vaaran aikaa lapselle.

Miten joku voi tappaa lapsensa? Kuinka sen voi estää? Kehittämispäällikkö Helena Ewalds vastasi kysymyksiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tässä kuussa järjestämässä seminaarissa.

Vanhemmat surmasivat kahden koululuokan verran lapsiaan Suomessa vuosina 2003–2012. Äidit ja isät riistivät hengen 48:lta alle 15-vuotiaalta lapseltaan ja samassa yhteydessä 7 puolisoltaan.

Perhettä ei tapettu hetken mielijohteesta riidan yhteydessä, vaan tekoa edelsi pitkä harkinta.

– Ajatuksista oli kerrottu ennalta läheisille ja jopa viranomaisille. Perheensä surmanneet olivat myös hakeneet apua mielenterveyden tai parisuhteen ongelmiin, usein montakin kertaa. Perhettä oli kohdeltu väkivaltaisesti tai väkivallalla oli uhkailtu, Ewalds kertoo.

Vastoinkäymiset edelsivät yleensä henkirikosta. Ongelmat talouden, parisuhteen ja mielenterveyden kanssa olivat tyypillisiä. Ero tai sen uhka kärjisti tilanteen.

Eroavien naisten todennäköisyys tulla puolisonsa surmaamaksi on Suomessa ainakin kymmenkertainen verrattuna muihin parisuhteessa eläviin naisiin. Kumppani surmaa maassamme vuosittain parikymmentä naista ja muutaman miehen juuri ennen eroa tai vähän sen jälkeen. Nyt tiedetään, että vanhempien ero lisää myös lasten riskiä väkivaltaiseen kuolemaan.

Ewalds haluaisi, että väkivaltaa kartoitettaisiin automaattisesti erotilanteessa sekä lapsen huoltajuudesta ja tapaamisista päätettäessä. Nykyään ei välttämättä arvioida riskiä väkivallan jatkumiseen, vaikka sen olemassaolo olisi viranomaisten tiedossa.

– Perheväkivallasta ja lasten tapaamisasioista puhutaan erikseen, vaikka ero on keskeinen lapsensurman riski.

Syy lapsensurmaan on usein erilainen kuin syy hengen ottamiseen koko perheeltä. Kun henkirikoksen uhriksi joutui vastasyntynyt vauva, surmaaja oli aina äiti. Synnyttäjä surmasi 12 vauvaa vuosina 2003–2012.

Surmaajat olivat nuoria naisia, jotka asuivat yksin tai vanhempiensa kanssa. Naiset salasivat raskautensa, eikä heillä ollut juuri yhteyksiä viranomaisiin.

Pikkuvauvansa surmanneet äidit olivat usein välinpitämättömiä ja ajattelemattomia. Joidenkin vauvansurmien takana oli tietämättömyyttä, pelkoa ja häpeää.

Syyt omien isompien lasten surmaamiseen vaihtelivat. Surmatöitä yhdisti kuitenkin kolme piirrettä. Niihin liittyi ero tai sen uhka, vanhemman vakavat mielenterveysongelmat tai pitkäkestoinen masennus sekä yhteys viranomaisiin tai ammattiauttajiin. Perheen ongelmat olivat esillä esimerkiksi mielenterveyspalveluissa, neuvolassa, perusterveydenhuollossa, lastensuojelussa tai perheneuvolassa.

– Yleensä perheellä oli kontakteja tosi moneen viranomaiseen ennen lapsensurmaa, Helena Ewalds huomauttaa.

Yhteistyön eri viranomaisten välillä on toimittava nykyistä paremmin, jotta perhesurmia saadaan ehkäistyksi.

THL julkaisi viime vuonna oppaan Lähisuhdeväkivallan kartoittaminen ja siihen puuttuminen lastenvalvojan työssä. Sen saa maksutta verkosta. Tulevana keväänä valmistuu opas Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen mielenterveys- ja päihdepalveluissa.

Helsingissä kirkon perheneuvonnassa uusilta yhteydenottajilta kysytään väkivallasta ja päihteistä.

– Kun elämäntilanne ylittää ihmisen sietokyvyn tai vanha trauma alkaa aktivoitua, tilanteessa on aina väkivallan riski, kertoo johtava perheneuvoja Martti Ajo.

Hän tapasi perhesurmasta tuomittuja aiemmassa työssään vankilapappina.

– Tragedia on valtava myös tekijälle.

Toisinaan väkivalta paljastuu perheneuvonnassa vasta, kun pari on käynyt siellä pitkään.

– Joskus joudumme sanomaan, että nyt on tehtävä lastensuojeluilmoitus. Sillä on hurjan kielteinen kaiku, mutta silloinhan yhteiskunta tulee apuun. Pari saa silti jatkaa perheneuvonnassa.

Martti Ajon mielestä yhteiskunnan pitäisi satsata enemmän mielenterveys- ja sosiaalityöhön, jotta perheiden ongelmat tulisivat ajoissa esiin.

Kirkolla on Helsingissä 14 kokoaikaista ja 2 osa-aikaista perheneuvojaa sekä 2 vastaanottosihteeriä. Maksutonta perheneuvontaa annetaan myös kirkkoon kuulumattomille.

– Jos meihin jaksaa olla sinnikkäästi yhteydessä, niin jossain vaiheessa pääsee asiakkaaksi, Ajo lupaa.

Väkivallasta kärsivät pikkulapsiperheet ovat etusijalla, kun vastaanottoaikoja jaetaan.

Apua väkivallan kokijoille ja käyttäjille:
Pääkaupungin turvakoti, p. 09 4777 180, turvakoti@paakaupunginturvakoti.fi

Kirkon perheneuvonta Kallio, Itäkeskus ja Malmi, p. 09 2340 2555.

Apua väkivallan käyttäjille:
Ensi- ja turvakotien Jussi-työ, p. 09 278 8223, jussit@paakaupunginturvakoti.fi
Lyömätön Linja, p. 09 6126 6212, lyomaton.linja@miessakit.fi

Jaa tämä artikkeli: