Ensi-iltaan hobitin asussa
Kuva: Pekko Vasantola

Kuva: Pekko Vasantola

Ensi-iltaan hobitin asussa

Innokkaimmat fanit jonottivat Hobitti-elokuvatrilogian viimeisen osan ensi-iltalippuja Tennispalatsin edessä viikkokausia. Kun lippuluukkujen aukeamiseen oli jäljellä enää pari yötä, leiriin oli liittynyt viitisenkymmentä ihmistä.

– Minä olen ollut täällä nyt 17 yötä. Aluksi oli lämpimämpää, mutta loppuvaiheessa mittari on käynyt miinuksen puolellakin, 19-vuotias espoolainen Rosa Virtanen kertoi torstaina.

Pysytelläkseen lämpimänä hän oli pukenut päälleen useita vaatekerroksia. Makuupussista oli iloa päivälläkin, sillä siihen kääriytyneenä saattoi hengailla kavereiden kanssa telttojen edessä.

Suurin osa jonottajista oli nuoria aikuisia. Moni kävi leiristä käsin opiskelupaikallaan tai töissä. Ylioppilaaksi viime keväänä kirjoittaneella Virtasella oli aikaa viettää leirissä myös päivisin, sillä hänellä on vielä opiskelu- ja työpaikka haussa.

Viikkojen aikana Virtanen kertoi syöneensä paljon nuudelia, sillä sitä pystyi valmistamaan vedenkeittimen avulla. Finnkino antoi leiriläisille sähköt. Myös elokuvateatterin vessat olivat aukioloaikoina käytettävissä.

Silloin kun teki mieli suihkuun, Virtanen lähti piipahtamaan kotonaan.

Mutta mikä ihme pisti hytisemään viikkotolkulla leffalippujen vuoksi? Virtasen mielestä kyseessä oli huikea seikkailu.

– Olemme kuunnelleet porukalla musiikkia ja pelanneet korttipelejä. Joku toi myös laulukirjat ja kitaran. Tämä on sosiaaliterapiaa ja sikahauskaa. Ja tietenkään ensi-iltanäytöksen liput parhailta paikalta eivät ikinä satuta, seitsemäntenä lippujonossa ollut Virtanen sanoi.

Omakotitaloalueen asukkaana hänelle oli myös elämys yöpyä Helsingin keskustassa. Kampissa oli vilinää kaikkina vuorokauden aikoina.

Leiri herätti ohikulkijoissa kummastusta.

– Jotkut ovat kyselleet, olemmeko sosiaalipummeja. Olemme vastanneet, että emme oikeastaan. Mutta kun itsellä on hauskaa, ei jaksa välittää muiden mielipiteistä.

Virtanen jonotti ensi-iltalippuja myös edelliseen Hobitti-elokuvaan. Viime vuonna hän yöpyi sisarustensa kanssa Tennispalatsilla kolme yötä. Jo tuolloin faniporukka päätti, että tänä vuonna ”repäistään kunnolla” ja tullaan pidemmäksi ajaksi.

J.R.R. Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin -kirjaan Virtanen ihastui jo pikkutyttönä. Tarun sormusten herrasta hän luki hieman vanhempana.

Keskimaan maailma hobitteineen, kääpiöineen ja taisteluineen kiehtoo.

– Fantasia on parasta, mitä ihminen on mielikuvituksellaan luonut. Siinä on aina jotakin, mikä eroaa normaalielämästä.

Virtanen ei osannut vielä sanoa, mikä Hobitti-leffoista on paras, koska viimeinen elokuva on näkemättä. Mutta erityisesti hän piti ensimmäisestä osasta. Taru sormusten herrasta -elokuvia Virtanen ei puolestaan laittaisi paremmuusjärjestykseen, koska ne muodostavat yhden tarinakokonaisuuden.

Osa katsojista aikoo pukeutua teemanmukaisesti, kun Hobitti – viiden armeijan taistelu tulee ensi-iltaan keskiyöllä 10. joulukuuta.

– Ajattelin olla tyttöhobitti. Hengailen Tennarissa paljain jaloin, ja minulle tulee samettinen ruskea mekko, essu, kiharalla olevat hiukset ja suippokarvat. Jalkoihin lisään karvoitusta ostamalla irtokarvaa naamiaiskaupasta, Virtanen paljasti.

PS. En ole koskaan käynyt Uudessa-Seelannissa, jossa Hobitti-leffat on kuvattu.

Nautin teen juonnista.

Ihmettelen omaa pokkaani jonottaa keskellä Helsinkiä.

Noora Hellman

Jaa tämä artikkeli: