Dome Karukosken mukaan moni hänen elokuvistaan kertoo tietynlaisesta ulkopuolisuudesta, joka kumpuaa hänen omista lapsuudenkokemuksistaan.
Dome Karukoski ja hänen ohjaamansa uutuuselokuvan J.R.R. Tolkien elivät haastavan lapsuuden
Suomalaisohjaajalle produktio oli unelmien täyttymys – ja kurkistus kipeään menneisyyteen.
Los Angelesista edellispäivänä kotiutunut Dome Karukoski on poikki. Takana on Tolkien-elokuvan seitsemän viikkoa kestänyt pressikiertue. Kotona hän ehtii olla vain vajaan viikon, kun kiertue jatkuu.
– Tiukoista aikatauluista huolimatta olen yrittänyt nauttia tästä kaikesta. Tunnen, että minulla on siihen täysi oikeus.
Kansainvälisissä lehdistötilaisuuksissa on melkoinen härdelli. Haastatteluja voi olla 50–70 päivässä, ja yhdelle toimittajalle on aikaa 8–15 minuuttia. Karukoski ymmärtää, miten tärkeä osa työtä se on: jos hän on hyvä haastateltava, se on elokuvan eduksi.
– Kilpailu elokuva-alalla on Amerikassa kovaa. Elokuvan eteen tehdään kaikki. Minut on kasvatettu tunnolliseksi, ja haluan hoitaa asiat mahdollisimman hyvin. Perheellisenä miehenä mietin vain välillä, onko kaikki tämä hyväksi perheelle ja omalle terveydelle.
Karukosken pyrkimyksenä ei ole koskaan varsinaisesti ollut päästä Hollywoodiin ohjaamaan. Hän tietää, että se on mankeli, jossa ohjaajan sielu tuhoutuu helposti.
– Oli tämä kuitenkin mahtava kokemus ja suomalaiselle harvinaista herkkua. Ja itse projekti, elokuvan tekeminen fantasiakirjallisuuden isästä, J.R.R. Tolkienista, oli minulle unelmien täyttymys.
Miehiä yhdistää isättömyyden trauma
Tolkienin tuotannon Dome Karukoski tunsi ennestään hyvin. Hän luki Tolkienin tunnetuimman teoksen, Taru sormusten herrasta, 12-vuotiaana ja innostui. Sen jälkeen hän luki Hobitin ja Silmarillionin.
Karukoski pelasi myös Tolkienin kirjoihin liittyvää lautapeliä. Hän ei halunnut olla pelissä mikään yksittäinen hahmo vaan velho, joka taikoo asioita.
– Ajattelen, että ohjaaja on myös eräänlainen velho, koska hän kykenee luomaan tarinaa ja taianomaisia hetkiä. Minusta Tolkien-elokuva kertoo juuri tarinan voimasta.
– Toisaalta ohjaaja joutuu myös velhojen tapaan taistelemaan pimeyden voimia vastaan, sillä työssä on aina myös vastoinkäymisiä. Ehkä olen vielä matkalla siihen, tuleeko minusta hyvä vai paha velho, Karukoski pohtii.
Samalla kiusaaminen toi bensaa moottoriin. Halusin onnistua ja näyttää kaikille, että minusta on johonkin.
Tolkienin elämästä Karukoski ei ennen elokuvaprojektia tiennyt juuri mitään. Hän yllättyi siitä, miten kaunis ja koskettava tämän lapsuudentarina on. Yllättävää oli sekin, miten paljon yhteistä Karukoski löysi omastaan ja Tolkienin elämästä.
– Elimme kumpikin lapsena köyhässä yksinhuoltajaperheessä. Tolkienin isä oli kuollut, ja minä olin ensimmäisen kerran yhteydessä yhdysvaltalaiseen isääni vasta 14-vuotiaana.
– Isättömyyden trauma johti Tolkienilla ulkopuolisuuden kokemukseen, jonka tunnistan hyvin myös itsessäni. Tämän vastapainoksi ystävyyssuhteet muodostuivat Tolkienille erittäin tärkeiksi. Hän haali erilaisia ystävyysklubeja, joista hän piti kiinni suorastaan maanisesti.
Ohjaaminen tuntui heti omalta jutulta
Elokuva-alalle päätyminen oli Dome Karukosken elämässä pitkälti sattumaa. Hän ei harrastanut nuorena esimerkiksi videoiden kuvaamista lukuun ottamatta perhepiirissä kuvaamiaan rippijuhlavideoita. Koulussa hän päätyi 16-vuotiaana tekemään äidinkielen tunnilla jonkinlaisen hassutteluvideon. Siitäkin tehtävästä hän kiinnostui lähinnä sen vuoksi, että pääsi pois luokkahuoneesta.
Jokin alkoi kuitenkin muuttua, kun Karukoski tutustui paremmin näyttelijäisäänsä. Hän alkoi teini-ikäisenä käydä tämän luona New Yorkissa loma-aikoina.
– Aloin tajuta hänen kauttaan, kuka olen ja mitkä ovat vahvuuteni. Minulle tuli into ilmaista itseäni teatterilavalla. Pyrin pari kertaa Teatterikorkeakouluun, mutta en päässyt sisään. Sitten hain Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan elokuvaohjaamista, ja yllättäen minua onnisti. Tunsin silloin 22-vuotiaana heti olevani oikeassa paikassa.
Karukosken nuoruuteen kuuluivat myös kokemukset kiusaamisesta. Se lisäsi osaltaan sivullisuuden ja riittämättömyyden tunteita.
– Samalla kiusaaminen toi bensaa moottoriin. Halusin onnistua ja näyttää kaikille, että minusta on johonkin.
Karukoski on tehnyt vuodesta 2003 lähtien erityyppisiä elokuvia. Tällä vuosikymmenellä hän on ohjannut Napapiirin sankarit, Leijonasydämen, Mielensäpahoittajan ja Tom of Finlandin.
– Elokuviani yhdistää se, että ne ovat humaaneja tarinoita. Moni niistä kertoo tietyn ulkopuolisuuden lisäksi poikkeuksellisesta ajasta ja miljööstä.
Karukoski oli ensimmäistä kertaa yhteydessä isäänsä vasta 14-vuotiaana.
Tolkienin uskonnollisuus esiin epäsuorasti
Humaani tarina sisältyy myös vuonna 2009 valmistuneeseen Kiellettyyn hedelmään, joka kertoo kahdesta tiukassa uskonnollisessa yhteisössä kasvaneesta lestadiolaistytöstä. Dome Karukoski pitää Kiellettyä hedelmää sisartyönä ensimmäiselle pitkälle elokuvalleen Tyttö sinä olet tähti.
– Kummassakin elokuvassa päähenkilöt kysyvät, onko tämä ympäristö minua varten. Erityisesti nuorilla naisilla voi olla yhteiskunnassa monenlaisia paineita. Lestadiolaisessa yhteisössä naisen odotetaan elävän äidin roolissa tiettyjen normien mukaan.
Uskontoon sinänsä Karukoski suhtautuu arvostavasti. Hän on huomannut, että Suomen kirkko on moderni ja kuunteleva ja auttaa hädässä olevia. Sen sijaan hän ei hyväksy sitä, että Jenkeissä jotkin fundamentaliset kirkot siunaavat aseita ja pyrkivät monin tavoin manipuloimaan ihmisiä.
Uskon, että tällaisia kokemuksia voi kuvata vain se, joka on itse käynyt pimeydessä.
Uskonnollista tematiikkaa on myös Tolkienin teoksissa. Karukosken mielestä varsinkin Taru sormusten herrasta on selkeästi katolinen teos.
– Tolkien-elokuvassakin on joitakin uskonnollisia kohtauksia. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa Tolkien luulee menettäneensä Edithin, elämänsä rakkauden, hän lausuu epätoivoisena muinaisen englantilaisen runoilijan Cynewulfin Crist-runoa.
– Halusin tuoda Tolkienin uskonnollisuuden esiin epäsuorasti. Samalla tavoin viitteellisesti elokuvassa käsitellään Tolkienin suomen kielen harrastamista.
Tolkien oli Karukoskelle ensimmäinen työ, josta oli olemassa valmis käsikirjoitus. Yleensä Karukosken elokuvien taustalla on ollut jokin idea tai kirja, josta hän on tehnyt käsikirjoituksen yhdessä jonkun kirjoittajan kanssa.
Tolkienin käsikirjoituksesta tehtiin monta versiota. Esimerkiksi sotakuvauksia muutettiin niin, että niissä näkyvät vahvasti kirjailijan omat ahdistavat kokemukset.
– Kyseessä on matka pimeyteen ja siitä selviytyminen. Uskon, että tällaisia kokemuksia voi kuvata vain se, joka on itse käynyt pimeydessä. Tolkien myös toimii näissä ja muissa kohtauksissa täysin kristillisen etiikan mukaisesti.
Vaativa työ saa välillä uupumaan
Elokuvan valmistumisen jälkeinen uupumus on Dome Karukoskelle tuttu tunne. Aiemmin voimat palautuivat, kun hän lähti vaikkapa viikoksi sukellusmatkalle. Nyt tällainen ei onnistu, kun perheessä on kaksi pientä lasta.
– Kotona ollessani pyrin olemaan lapsilleni läsnäoleva isä. Kerron heille tarinoita, ja rohkaisen heitä näin avaamaan mielikuvitustaan.
Nykyisessä elämäntilanteessa Karukoski yrittää etsiä itselleen uusia palautumiskeinoja. Yksi sellainen on urheilu. Hän pyrkii myös hakeutumaan uudestaan kirjojen pariin, ja harmittelee lukemisen jääneen, vaikka kirjaan syventyminen on hyvä keino irrottautua työasioista.
Karukosken tulevat työkuviot ovat vielä auki, vaikka joitakin aiheita onkin kehitteillä. Hänellä on Fox Searchlight Picturesin kanssa alustava sopimus toisesta elokuvasta, mutta sen tekemisestä ei ole varmuutta.
Kuka?
Elokuvaohjaaja Dome Karukoski, 42, asuu Helsingin Töölössä. (Hänen sielunikänsä vaihtelee kuulemma 16 ja 80 ikävuoden välillä.) Hän on ohjannut vuodesta 2005 lähtien kahdeksan pitkää elokuvaa ja kolme tv-sarjaa.
Mitä?
Karukosken uusin elokuva Tolkien kertoo fantasiakirjallisuuden isän, J.R.R. Tolkienin, lapsuudesta ja nuoruudesta. Tolkienin on tuottanut amerikkalainen Fox Searchlight Pictures, ja elokuvan esitysoikeudet on myyty 50 maahan. Karukoski on Renny Harlinin ohella toinen Hollywoodissa työskennellyt suomalaisohjaaja.
Motto
Ole itsellesi armollinen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun ohjaaja Klaus Härön äiti kuoli, lääkäri sanoi, että suru on kasa hiekkaa, joka pitää kantaa pois
Hyvä elämäPalkitun elokuvaohjaajan uusin teos sisältää omaelämäkerrallisia elementtejä, sillä siinäkin isä suree puolisoa ja poika äitiä.
